Pin-up taiteilija Earl Moran:iin liittyen löytyy paljon mielenkiintoisia kuvia, joissa varsinkin näkyy Marilyn Monroe. Osassa näistä kuvissa on myös alastomuutta, joten valokuvaaja Tom Kelley ei ole ensimmäisiä Marilyniä alastomana tai osittain alastomana kuvanneita.
Pinterest sivustolla voi myös katsella kuvia ja yhdellä sivulla kerrotaan Earl Moranin taiteesta, mutta siellä myös virheellisesti väitetään vasemmalla alla olevan Little Egypt teoksen olevan Marilyn vaikka yllä oleviin kuviin liittyen kerrotaan siinä olevan yksi neljästä burleski esiintyjästä, jonka voi kuvassa havaita.
Marilyn näkyy kuitenkin yhdessä kuvassa pyyhkeen ja puhelimen kanssa. Nähtävästi näitä kuvia on otettu monta erilaista ja jälleen kerran voi huomata kuinka lopullinen teos pienin muutoksin perustuu pitkälti Monroesta otettuun kuvaan.
Noiden burleski esiintyjien ja Marilynin osalta voi sanoa, että samanlaisen ulkonäön omaavia naisia pidetään myös tänä päivänä kauniina, joten eivät kauneusihanteet suuresti vuosien saatossa muutu. Kyllä 50-luvun miehillä on ollut selvästi hyvä naismaku, josta kuitenkin lopulta jokainen voi olla omaa mieltä.
Pinup Illustrator Earl Moran with four Burlesque showgirl
Earl Moran -Marilyn MonroeModeling - “Little Egypt” This pinup of Marilyn is so like her. Earl Moran did a great job in this painting bring out the likeness of Marilyn.
Sitä on kerrottu kuinka naispuoliset pin-up-taiteilijat ovat olleet jopa parempia kuin miehet, koska naisina ymmärtävät paremmin naisen vartalosta ja muutenkaan eivät tee esim. rinnoista huomattavan suuria. Eipä naisten teokset näytä erityisen paljon poikkeavan, joka kuitenkin voi osaltaan selittyä asiakkaiden toiveilla, koska rahaa täytyy tienata.
Kuitenkin alla olevasta vuonna 1948 julkaistusta artikkelista voi lukea 41-vuotiaan Zoën tuovan esille kuinka miehillä olisi parempi vartalo. Hän on myös käyttänyt miehiä malleina alastomien pin-up naisten teossa, jotka taitavat olla yllä olevia vaikka osassa on Zoë itse ollut mallina.
Pop sanalla Zoë taitaa tarkoittaa isää, johon liittyen tuo esille kuinka miehillä olisi paremman näköiset jalat, koska naisilla tai äideillä tahtoo olla enemmän läskiä reidessä. Onhan tässä selvästi havaittavissa, että nämä pin-up naiset ovat jokseenkin barbiemaisia, jos kuitenkin oikeilla naisilla on useimmin lantio, takapuoli ja reidet paksumman tai leveämmän näköiset, joka ei pitäisi olla huono asia.
Erikoisia näkemyksiä, koska kyllä näiden monien kuvien osalta oikeat naiset ovat hyvin samannäköisiä kuin itse teokset, mutta varmaan on vaikeaa löytää täydellistä pin-up mallia. Kuitenkaan tämän ei pitäisi olla ongelma, koska sitä olettaisi taiteilijan osaavan tehdä vartaloon muutoksia, jos oikean mallin ulkonäkö ei miellytä.
Collectors Weekly sivustolta löytyy erinomainen artikkeli naispuolisista pin-up-taiteilijoista ja osaltaan kerrotaan kuinka Phillips onnistui Mozert:in kuoleman jälkeen ottaa talteen muuten roskiin päätyvää tavaraa, kuten valokuvia. Olisiko alla yksi niistä, jota en ole ennen nähnyt, mutta se löytyi Ebay sivustolta. Valokuvassa on mallina Mozert ja siinä voi samalla nähdä valmiin teoksen, joka on aika samannäköinen.
“They were very curvy, pretty women,” says pin-up dealer Marianne Ohl Phillips, who interviewed both Zoë Mozert and Joyce Ballantyne before they died. “Both of them used themselves as models; Zoë especially loved to paint herself. From the time they were children, they thought the most beautiful thing in the world was a woman’s face and body. And none of them were gay. It is something they enjoyed painting, and they felt lucky they could make a living at it.”
According to Phillips’s definitive 1991 article for The Betty Pages on “Zoë Mozert: Pin Up’s Leading Lady”—which has never appeared online—she “was often in papers, expounding her views on the perfect face and figure for pin-ups. Always fearless, she rated Tinseltown’s stars and starlets, a score of 100 being perfect. Scoring over 95 were Ida Lupino, Jeanne Crain, Mary Anderson, and Peggy Knudsen. Some glamour girls who didn’t measure up were Veronica Lake, Dorothy Lamour, Barbara Hale, Loretta Young, and Lana Turner, all receiving scores of 60 or less. … ‘The perfect face and the perfect figure have yet to be combined in one woman,’ she stated.
[...]
Still, Meisel, the co-author of several authoritative books on pin-ups, says that he can tell whether a pin-up was painted by a man or a woman just by looking at it.
“If you really get into it, you begin to see that women have a different way of portraying women than men do, even when they’re all trying to do something sexy for a pin-up calendar or a magazine,” Meisel says. “There is a certain sexy look, with black stockings, garters, and emphasis on certain parts of the anatomy that Elvgren, Vargas, and other male pinup artists do. I would say that the women portray very beautiful, idealized women, but the images are less erotic.
“With Pearl Frush, for example, her girls were very beautiful, with wonderful-looking bodies, but it wasn’t so much about being sexy as being the all-American girl. She had less emphasis on breast size and legs than the male artists,” he continues. “Zoë Mozert was often her own model. Usually, she painted a different face, but she used her own body. And I guess in doing so, she had a different idea of what she should look like to men than maybe men would.”
But Phillips, a paper dealer who helped bring pin-ups back into fashion in the late 1980s and ’90s, says she believes the women were naturally better at painting women. In her piece, which was reprinted in Tease! Magazine #3 in 1995, Phillips asserts, “It is infinitely logical that these exquisite creatures were painted by a female. No man, no matter how knowledgeable, can be as familiar with the feminine form as a woman.”
“You find mistakes in the male paintings,” Phillips told me. “Elvgren’s got a famous painting where she’s got two left feet, and there are just these things that don’t fit every once in a while. The women never made those mistakes. I think they looked in the mirror a lot and they got things more right. The men tended to make the breasts larger, and they made the legs longer. The women tended to paint very proportionate women, more of a 36-26-36 look, whereas men would make them a little top-heavy.”
Löysin lisää mielenkiintoisia kuvia, joita ei ole ennen tullut vastaan. Mukava löytää erittäin hyvälaatuinen kuva, mutta Playboy on myös esitellyt hyvälaatuisia Earl Moranin ottamia kuvia Monroesta. Tässä kuvassa voi taas nähdä Earl:in ja mallina on Zoë Mozert. Tällaisia kuvia löytääkseen täytyy vaan tutkia erilaisia sivustoja, koska ei Googlen kuvahaku kaikkea löydä tai hakusanat ovat vääriä.
Tätä ja muita kuvia päädyin katsomaan, kun etsin tietoa Marianne Ohl Phillips:tä, jonka omistamia kuvia myös esitellään. Mariannen omilta sivuilta tai Ebay sivuilta ei näytä löytyvän valokuvia, että onko ne sitten jo myyty. Nähtävästi Elvgren: His Life & Art kirjassa pääsee myös vertaamaan teosten samankaltaisuutta malleihin.
Earl Moran - "Eve-N-Tide" - Beauty on the beach with this lovely illustration from the 1950's. Love the tone of the bathing suit as it almost gives us the impression there is not one there. Hope you are spending your day at the beach. Moran had several skin toned bathing suits he painted on his models.
Alla olisi vielä Mariannen omistama kuva tai jos sitä enää omistaa. Tätäkin kuvaa yritin edellisessä kirjoituksessa oleviin Gil Elvgrenin kuviin liittyen etsiä, mutta ei millään löytynyt. Todennäköisesti valokuva ei ole sama, mihin oikea teos perustuu vaan Gil on ottanut tästä naisesta useita kuvia, kuten myös Earl Moran on tehnyt Marilynin kanssa.
What is the difference between a picture of a naked woman and something that should be considered art?
If we’re comparing pin-up to pornography the easiest way to tell that it’s different is that it would be pretty difficult for the average person to masturbate to it.
Sounds like a challenge.
Back when pin-up was created it was some of the hottest stuff men could see, but it was never prurient or dirty. It was intended to go on the wall, not be hidden under your mattress or in the back of your sock drawer.
But was the first stumble down a slippery slope that led to the very dirty world we live in now?
There were always nudes. Pin-up started right after World War 1 – a lot of it inspired by what American troops had seen in Europe. When men came back, while hating the horrors of war, loved what they had seen over there and began thirsting for pin-up.
Mariannen Moppinup sivustolta löytyi lisää hyvälaatuisia kuvia pin-up-taiteilija Vaughan Bass:lta, mutta missä ovat naisen löydökset Zoë Mozert:in kodista taiteilijan kuoleman jälkeen. Tässä voi myös huomata kuinka hyvin samannäköisiä naiset ovat lopulliseen teokseen verrattuna.
Sitä on jossain määrin kritisoitu, että pin-up naisten ulkonäkö ei vastaisi kunnolla naisten luonnollista ulkonäköä aiheuttaen ulkonäköhuolia, joka varmasti pitää keskimäärin tai suurimmaksi osaksi paikkaansa, mutta kyllä oikeita pin-up naisia on olemassa vaikkei lopulta naisen tällaiselta tarvitse yleisemmin näyttää vaikka joku voi olla eri mieltä.
Tässä löytyy koko ajan lisää puuttuvia kuvia liittyen Gil Elvgren:in teoksiin, joita edellisessä osassa enemmän esittelin vaikka alla olevissa valokuvissa voi havaita olevan jotain maalia ja vesileimaa, jota kylläkin voisi yrittää kuvankäsittelyllä poistaa. Nähtävästi ElvgrenPinup sivustolla on ollut kaikenlaisia kuvia ja tietoa taiteesta, mutta sivusto on lopettanut toimintansa.
Jatkoin vielä vanhojen sanomalehtien tutkimista ja löytyi lisää mielenkiintoisia kuvia, mutta tietenkin nämä ovat aika huonolaatuisia. Kuitenkin Gettyimages sivustolta voi nähdä olevan hyvälaatuisia kuvia, jotka sanomalehdet ja miksei myös aikauslehdet ovat säilyttäneet. Alla voi nähdä Mozert:lle olleen mallina näyttelijöitä, joista yhden hienon teoksen löysin oikealle.
Harmillisesti ei löytynyt keskimmäistä teosta, jonka kerrotaan olevan Zoë Mozertin omakuva. Pienimmässä kuvassa kerrotaan mallina olevan taiteilijan maalavan taiteilijaa, joka näyttäisi olleen sama, jonka edellisessä osassa jo esittelin. Aina on tietenkin mahdollista, että hänellä on toinen samankaltainen teos, mutta laitoin valmiin kuvan päälle.
Vanhoja sanomalehtiä etsiessä selviää, mistä nämä kaksi yllä olevaa kuvaa ovat peräisin tai mihin artikkeliin ne ovat alunperin todennäköisesti liittyneet vaikka voihan samoja kuvia myöhemmin käyttää. Kuitenkin vasemmalla yllä oleva kuva on eri kuin edellisessä osassa ollut kuva, koska mallilla voi havaita esim. sormien liikkuvan.
Alla olisi vielä muutama Zoë Mozertiin liittyvä löytö, joista ensimmäisestä voi lukea Jane Russell:in paidasta ja rinnoista, jotka aiheuttivat 40-luvulla ongelmia Lainsuojaton elokuvan julkaisun kanssa, koska näyttivät liian seksikkäiltä tai näkyviltä.
Mozert taas kertoo elokuvaa varten tehdyn maalauksen olevan seksikkäin, mitä hän on koskaan tehnyt ja olettaa sen aiheuttavan kohua naisten järjestöissä. Kaikkea muutakin mielenkiintoista kerrotaan, mutta laitoin väriä tuomaan Earl Moranin teoksen.
Alla voi nähdä lisää vertailukuvia vaikka ensimmäisessä Gil Elvgrenin kuvassa voi vaan verrata Candy Montgomery:n kasvoja teokseen, josta en äkkiseltään löytänyt kokonaista tai löytyi, mutta ei näyttänyt olevan alkuperäinen. Näissä kuvissa näyttää muutenkin olevan sellainen ongelma, että värisävyt voivat poiketa alkuperäisestä, jos joku on mennyt niitä muuttamaan tai jotain muuta on tapahtunut.
Tämä takia sitä voi löytää samasta teoksesta väriltään vähän erilaista kuvaa, jonka takia ei tiedä kumman valitsisi. Alla taas voi nähdä Earl Moranin nimikirjoituksen perusteella Dorothy Rice:n kanssa ja viimeisessä kuvassa Rolf Armstrong:in teoksen, mutta mallin nimeä en tiedä vaikka se voi jostain selvitä.
Alla olisi lisää Earl Moranin ottamia kuvia ja teoksia Monroesta, mutta luultavasti Earl on heittänyt osan ottamistaan kuvistaan roskiin tai niitä ei löydy netistä, koska Gil Elvgreniin verrattuna löytyy vähemmän lopullista teosta pitkälti vastaavia valokuvia.
Voihan sitä ajatella Moranin olevan taitavampi taiteilija, mutta ainakin ylempänä olleet valokuvat Zoësta ja Marilynistä olivat hyvin samankaltaisia itse teokseen verrattuna. Lisäksi alla voi myös nähdä yhdessä kuvassa Marilynin olevan hyvin samankaltainen kuin itse Bus stop teos.
Yllä olleita kuvia etsiessä tuli vastaan myös muutakin mielenkiintoista. Alimpiin kuviin liittyen voi lukea mielenkiintoisen kirjoituksen kuinka naiset ja heistä kuvat olivat yksi salainen ase, jolla amerikkalaiset sotilaat jaksoivat sotia. Kaipa saksalaisilla ja muillakin on ollut jotain pinup:ia tai jotain muuta. Kuvissa voi osaltaan nähdä näitä pinup teoksia, mutta paljon myös kuvia oikeista naisista tai sen ajan julkkiksista.
Katselin Chronicling America sivustolta sanomalehtiä hakusanalla nude, jolla löytää varsinkin 1910-luvulta artikkeleita, mielipiteitä ja uutisia. Yhdessä artikkelissa, jota ei ole alla tuotiin esille kuinka tulee olla kiitollisia niille ihmisille, jotka ovat aikanaan uskaltaneet olla alostamina taiteilijoille, koska ilman heitä meillä ei olisi patsaita ja muuta alastomuutta esittävää taidetta. Tässä voi huomata kuinka alastomuus on ollut jossain määrin hyväksyttävää taiteessa vaikka näkemäni perusteella varsinkin uuteen alastomuutta esittävään taiteeseen on suhtauduttu kielteisemmin.
Taidekirjoja myyvän Taschen sivuilta löytyy paljon mielenkiintoisia kuvia, mutta niitä esitellään enemmän The Art of Pin-up kirjassa. Alla olisi lisää alastomia kuvia Gil Elvgren:ltä vaikka tällä kertaa valokuvat eivät näytä täysin vastaavan lopullista teosta.
Ackermans Fine Art sivustolta löytyi oikein hyvältä näyttävä suuri kuva, jossa voi tarkemmin nähdä yksityiskohtia ja miltä taideteos oikeasti näyttää, koska usein nämä netissä olevat kuvat ovat kuitenkin huonolaatuisempia. Lisäksi ylempänä olleesta A girl with roses linkistä voi vieläkin tarkemmin tutkia Zoë Mozertin teosta.
Earl MacPherson:lta löytyy myös kuvia malleista, mutta oikealla keskellä oleva nainen näyttää ainakin jalkojen ja asennon osalta omituiselta. Noita vanhoja sanomalehtiä lukiessa tuli usein vastaan myös Zoë Mozert:in sanomana kuinka hänen teoksissa naiset ovat ulkonäöltään aidompia.
Sad Mans Tongue sivustolta löytyy mielenkiintoisia kuvia myös oikeista naisista, että vasemmalla voi havaita naisen ottaneen vaikutteita Art Frahm:in pin-up:sta, jossa osassa teoksista naisilla tippuu omituisesti alushousut. Onhan sitä myös parempaa pin-up:ia, jossa esim. tuuli nostattaa hametta, mutta alushousujen tippumisen voisi ajatella vaan olevan jotenkin hauskaa ja varmaan myös seksikästä vaikka näin ei yleensä tapahdu ellei sitten alushousut ole liian suuret.
Vaikka Art tunnetaan enemmän vasemmassa kuvassa näkyvistä teoksista, niin oikealla voi nähdä hänen osaavan myös tehdä muunlaisia teoksia, joista ylimpää luulin vähän aikaa Zoë Mozert:in teokseksi, kun ylempänä yritin löytää samankaltaisen teoksen.
Alla olisi keskellä Earl Moranin näkemyksiä vuodelta 1957 kuinka naisten ei pitäisi osaltaan laihduttaa. Oliko tuohon aikaan jo tulossa muotiin laihempi vartalo naisilla vai mistä tässä on kysymys, että Moran jo pelkää 20-luvun laihojen tyttömäisten naisten paluuta. Ainakin sitä on kerrottu 60-luvulla suositun laihan mallin Twiggyn lisänneen naisten halua olla laihoja.
Jospa kuitenkin osa naisista on tuohon aikaan laihduttanut, koska on halunnut olla enemmän pin-up naisen näköisiä. Eivät nämä pin-up naiset yleisesti paksuilta näytä vaan heillä on pitkälti sellaista ulkonäköä, josta miehet myös tänäkin päivänä tykkäävät varsinkin länsimaissa.
Perhaps the finest nude pin-up ever created, this Earl Steffa Moran pastel is a fresh midwest estate find. This luminous masterwork dates from Moran's "Light & Shadow" period. Marketed under the title "Show Girl," the model was reported to be Jean Harlow. Six early nudes by Moran were packaged as a large format high end print folio which Brown & Bigelow gave as a premium gift to its most lucrative business accounts under the title "Running into Six Figures."
Many collectors site the folio as the high water mark of pin up art. Over the years, the location and even existence of this pastel was the subject of much debate among the illustration art community, and we are delighted to have found it and be able to offer the work. It is the Great American Pin-Up personified. This pastel retains its original silver gesso stepped art deco frame and verso label from "The Brown & Bigelow Calendar Company." Larger than most of Moran's work, the condition of the pastel, much like the work itself, is astounding. This is in all regards the best of the best.
Google kirjan sivuilla voi lueskella ilmaiseksi vanhoja Life aikakauslehtiä, mutta nähtävästi ei kuitenkaan kaikkia. Harmillisen vähän näytti löytyvän pin-up:iin liittyvää vaikka keksimällä kaikenlaisia hakusanoja voi varmaan löytää lisää.
Alla vasemmalla voi havaita mielenkiintoista kritiikkiä ja huolta pin-up naisten ulkonäöstä kuinka varsinkaan jalat eivät ole pituudeltaan normaalit, joka sitten aiheuttaisi Euroopassa sotiville miehille vääränlaisia toiveita amerikkalaisten naisten ulkonäöstä.
Kaipa siinä sotiessa voi vähän unohtaa, että miltä amerikkalaiset naiset normaalista näyttävät, jos katselee vaan kuvia näistä pin-up teoksista, mutta nähtävästi sotilaat ovat paljon myös katselleet oikeista naisista tai julkkiksista kuvia vaikka toisaalta heidänkin ulkonäkö poikkeaa keskimääräisestä naisesta.
Tämä on tietenkin nykypäivänä jonkinlainen ongelma, että miestenlehdissä ja muualla voidaan enemmän nähdä kauniita tai tietynlaisen ulkonäön omaavia naisia, joka sitten lisää monien miesten halua saada samanlainen nainen ja taas naiset saavat ulkonäköhuolia näistä naisista.
Ennen vanhaan tällaista ongelmaa ei tainnut olla, kun ihmiset asuivat kylissä ja heimoissa, niin sitä tyydyttiin ja arvostettiin omia naisia vaikka esim. nenät olivat huomattavan leveät tai suuret, mutta nykyään sitä mies voi nähdä, että toisessa etnisessä ryhmässä naisilla on pienemmät nenät, niin mies helposti haluaa sellaisen naisen, koska ulkonäkö näyttää feminiinisemmältä ja sitä myös näkee julkkiksilla.
Päädyin vanhoja lehtiä tai niistä tehtyjä skannauksia etsiessä Media history sivustolle, jossa katsoin löytyisikö Mozert hakusanalla jotain. Ainakin löytyi keskellä alla oleva kuva, jossa voi nähdä elokuvaan Never Say Goodbye liittyvän julisteen. Ylemmässä kuvassa voi taas nähdä Zoë Mozert:in ja elokuvassa näytelleet Errol Flynn:in ja Eleanor Parker:in.
Elokuva kertoo taiteilijasta, jolla on ongelmia parisuhteessa. Elokuvassa näkyy paljon Mozert:in luomia teoksia, joista osa on ollut alunperin alastomia ja Esquire lehteä varten tehtyjä, mutta jäivät julkaisematta, joten elokuvassa niille täytyi tehdä uimapuvut. Harmillisesti en taaskaan löytänyt kaikkia kuvia vaan kolme, jotka näkyvät oikealla. Vasemmalla taas on toisen naistaiteilijan Pearl Frush:in teoksia.
In 1945 Howard Hughes commissioned Zoe to do the movie poster for "Outlaw" staring Jane Russell. Zoe's painting was splashed on billboards across the country. Next Warner-Brothers contracted her to do Petty type pin-ups for the movie "Never Say Goodbye" which starred Errol Flynn.
During the making of this film Flynn invited her for a swim at his house, "It was one of the few regrets of my life that I didn't go" Zoe said "We were kindred souls". The unused Esquire nudes of the past were also used in this movie. First though Zoe had to cover their unadorned curves with bathing suits. Throughout the late 1940s she continued to work on various projects in Hollywood.
Marianne Phillips mainitsi Zoë Mozert:sta kertovassa kirjoituksessaan Unusual Occupations lyhytdokumentit, jossa yhdessä osassa kerrotaan Zoësta ja siinä näkee myös apulaisen. Tämä dokumentti taitaa olla syynä siihen, miksi tästä maalauksesta ja Zoësta on olemassa muutamia kuvia.
Oikein mukava dokumentti. jossa voi myös nähdä yllä kuvasta puuttuneen teoksen, jota ei näytä netistä löytyvän. Lisäksi pylväällä istuvasta naisesta näyttää olevan kaksi versiota, joista tätä videolla olevaa en ole nähnyt netissä.
And Mozert did, in fact, pose for many of these pin-up paintings herself. According to Phillips, she would position her camera and adjust the lights using a large mirror, change into something skimpy, and have her assistant Sunny Johnson take the snapshot. While Mozert often painted her own body, Sunny would typically pose for the faces.
[...]
Paramount Pictures did a short titled: ZOE as part of a film series of "Unusual Occupations." ZOE featured Zoe as "the pin up girl who paints'em too". Paramount paid her $5,000. for her part.Lähde - Lähde - How's This? - Katso video
Mozert:in kerrotaan lahjoittaneen Arizonan Sedona Heritage museoon alastoman omakuvan, jonka voi nähdä vasemmalla, mutta tätä ei haluta perheille suunnatussa museossa näyttää. Tämä on kyllä erikoinen asia, että mitä ihmeen vikaa lasten kannalta vasemmassa kuvassa oikein on. Kaipa tässä on kaikenlaisia uskontoon ja tiedä mihin liittyviä syitä vaikka jossain sademetsässä elävässä heimossa ei nähtäisi tässä mitään ihmeellistä, koska naiset ovat rinnat paljaana.
En muista nähneeni tätä teosta, mutta löysin samankaltaisen teoksen, jossa on nähtävästi kasvoja muutettu ja naisella voi havaita olevan uimapuku. Tämä on ollut varmasti taiteilijalle helpompaa aina välillä kopioida toisesta teoksesta pitkälti vartaloa ja tehdä jotain muutoksia esim. kasvoihin ja vaatteisiin.
Model and well-known illustrator Zoë Mozert created hundreds of paintings and magazine covers featuring Hollywood starlets and pin-up girls. Among her most famous works is the poster for the controversial Howard Hughes film, The Outlaw, starring Jane Russell.
But “naked is the problem” with the self-portrait Mozart gave to Arizona’s Sedona Heritage Museum, according to museum historian Janeen Trevillyan. “We’re a small, family-oriented museum and how in the world are we ever going to show it? We laugh sometimes and say if we ever have an art exhibit, we’ll have to put that painting in a separate room, behind a black curtain.”
[...]
Zoe was to remain with B&B for more then 26 years. Doing such nudes as, "Reaching For The Stars", "Bubbles", "Morning Song", "Sun Goddess"; and girl heads such as... "The Sweetest Flower", "My Dream Girl", "For You A Rose", "American Beauty", and "Bewitching Eyes". They were all successes, especially the nudes.
[...]
At age 45, Mozert retreated to Arizona, where she kept painting calendars for Brown & Bigelow, who was paying her a pretty penny by 1952, around $5,000 per image. In fact, she received a letter from Brown & Bigelow that read, “The price that you are being paid for the girl head is more than we are paying for any other subject in the line, except Norman Rockwell’s.”
By 1953, however, under pressure from church groups, B&B asked her to “tone down” her nudes and make them more “pure.” She told Phillips she did, but the company held off on printing them.Lähde - Lähde - Lähde - Lähde - "Sure Will!", Brown & Bigelow, 1953
