Alla oli vähän juttua Neitsyt Mariasta, niin ajattelin laittaa siitä maininnan otsikkoon vaikka en taaskaan viitsi käsitellä jotain tiettyä rajattua aihetta vaan kertoilen tässä kaikenlaista, mitä tulee netistä tai muualta vastaan.
Tässä on ollut varsinkin viime vuosina monia tutkimuksia, joissa on tehty yhdistelmäkuvia ihmisistä ja havaittu yhdistelmän olevan usein hyvännäköinen, mutta ei niin kaunis kuin kauniin näköisistä tehty yhdistelmäkuva, mutta yksi mahdollinen vääristävä tekijä liittyy siihen, että yhdistelmäkuvassa iho on tasainen, josta ihminen usein tykkää.
Nykyään näiden yhdistelmäkuvien teossa käytetään tietokoneohjelmia, mutta ennen vanhaan ne esim. piirrettiin. Francis Galton:in kerrotaan ensimmäisenä huomanneen kuinka keskiarvoinen kuva ihmisistä näyttää hyvältä.
Composite photography
Tämä keskiarvo kertoo osaltaan siitä, että liian poikkeava ulkonäkö keskiarvosta ei kaikkia miellytä, kuten esim. eurooppalaisia ei todennäköisesti miellytä liian matala tai leveä nenä, koska se poikkeaa selvästi normaalista ja aivot mahdollisesti tulkitsee liian poikkeavan ulkonäön elinympäristön kannalta huonoksi ja onhan se tietenkin selvää, että pohjoisilla seuduilla ei samalla tavalla ole hyötyä mustille afrikkalaisille tyypillisestä ulkonäöstä.
Joihinkin sekarotuisiin parisuhteisiin liittyen voidaan kuitenkin ajatella, että kaikilla ei aivot samalla tavalla käyttäydy, mutta toisaalta se selittyisi vaikka sillä, että nainen näkee mustan miehen maskuliinisena, koska ihmisen tai naisen aivot vaan näkevät tällä tavalla esim. lihaksikkuuden, rotevuuden, leveämmän nenän, jykevän leuan, tummuuden ja leveiden hartioiden perusteella.
Alla on Joseph Gray Kitchell:in 1800-luvun puolella tekemä yhdistelmäkuva, jossa on yritetty yhdistää 271 Neitsyt Maria:sta tehtyä maalausta. Tämän pitäisi varmaan jonkun toistaa tietokoneohjelmalla, mutta alla voi myös nähdä yksittäisiä teoksia Madonna:sta, joista moni näyttää jo valmiiksi hyviltä.
Thayer's interest in the representative type can be clarified by comparing his focus on the ideal to the underlying assumptions of composite photography. He argued that while the artist began with "materialistic accuracy" and waited for the model's “beauty and grandeur" to “reveal their climax," the composite photograph was “condemned to record, i.e. the average looks.“
One can only imagine his distaste for the Composite Madonna, displayed in the Tissot Gallery of Wanamaker’s New York department store in 1899 and sold as a framed reproduction in three sizes at the cost of five, ten, and sixty-five dollars six years later. The Composite Madonna was produced by Joseph Gray Kitchell. who combined two hundred and seventy-one pictures of the Madonna to create a composite image.
Since there were so many blurred lines in the resulting photograph. the artist Elliott Daingerfield. “an American painter of Madonnas," produced a final version on canvas that he claimed consisted of a “little surer placing of line and subtlety of modeling."
While the Composite Madonna received critical acclaim from such esteemed and varied figures as Secretary of State John Hay, Chief Justice Melville Weston Fuller, educator Booker T. Washington, and inventor Thomas Edison, at least one person sent a letter to the editor of the New York Times expressing disdain for it:“[When] Madonnas are blended as teas are blended. as coffee is blended, and as cocktails are blended, we are, indeed, at the end of an epoch?”
Lähde - Lähde - Lähde - WikiArt - Neoteny - Madonna (art)
Muokkasin aika paljon alla olevaa kuvaa vaikka aina voisi enemmänkin parannella. Käytin tällä kertaa myös epäterävöitä maskia, jolla nähtävästi saa lisättyä kontrastia tai tehtyä haalistuneesta musteesta mustemman, mutta sillä saa myös luotua jonkinlaisen kehän kasvon ympärille, jonka voi havaita naisen kasvon ympäriltä.
Olisihan tuon voinut poistaa säätämällä asetuksia, pyyhkimällä tai käyttämällä ämpäriä, mutta se näyttäisi tuovan kolmiulotteisuutta ja ylempänä olleessa Neitsyt Maria taiteessa on myös tehty samaa.
Alla voidaan siis nähdä taiteilija Charles Dana Gibson:in luomuksia, jotka ovat sata vuotta sitten edustaneet amerikkalaisen naisen kauneutta. Tietenkin tässä on kyseessä valkoinen tai eurooppalainen nainen, että ei naisten tarvitse yleisesti alla olevalta näyttää, mutta kyllä kasvonpiirteet ovat sellaiset, joita suurin piirtein tänäkin päivänä kauneusleikkauksilla naisille pyritään tekemään.
Katselin Google Scholar:sta tutkimuksia ja muita kirjoituksia koskien varsinkin venezuelalaisia missejä, jonka naiset ovat myös voittaneet monta kansainvälistä kilpailua. Alla olevassa kirjoituksessa tarkastellaan osaltaan Titina Penzini:n 100% Chic kirjaa, jossa kerrotaan naisille kaikenlaista kauneuteen ja muotiin liittyvää.
Kerrotaan myös kuinka El Cojo ilustrado lehdessä oli jo sata vuotta sitten mainoksia koskien ihonvärin vaalentamista ja hiuksia. Tämä on sinänsä mielenkiintoista kuinka naiset kertovat toisille naisille kauneudesta, joka ei varmaan miellytä monia naistutkijoita ja tätä samaa on tehty jo esim. sata vuotta sitten, kun Yhdysvalloissa Maude Yale ja afroamerikkalainen C. J. Walker markkinoivat kauneustuotteitaan ja kertoivat kauneudesta naisille.
While the issues of skin and hair are indications of genetic heritage (which is then assumed to have relevance for social class), the issue of clothing as a marker of wealth and status is another avenue open to citizens wishing to demonstrate their moral worth and identity as modern citizens.
In the case of all three elements, the importance of wealth and consumption are demonstrated as men and women seek to achieve the ideal, socially normalized appearance of acceptable beauty. If the physical ideal, the traditional historical representation of success, intelligence and moral worth is a euro-descended image, and if most Venezuelans are mixed-race, beauty work and beauty practices must make up the gap.
[...]
The director of the Miss Venezuela pageant, which chooses and rewards the woman who best represents the national ideal of beauty and moral worth has been quoted as saying that “there are no beautiful black women in Venezuela.” This beauty then, is both internal and external- black is not beautiful, but is also immoral and suspect.
In this way, notions of purity and “whiteness” have become conflated. As nonwhite style, physical features and practices continue to be considered as uncivilized and ugly, women whose genetic and cultural heritage must fight to either buck the social norms of beauty, or spend time, money and health in the pursuit of “beauty.”Lähde
Alla on sitten toinen kirjoitus koskien Venezuelaa, jossa tarkastellaan esim. Neitsyt Marian ja Barbien ulkonäköä, jolla on vaikutusta kauneusihanteisiin. Mielenkiintoisesti kerrotaan kuinka espanjalaiset olivat tykänneet intiaani naisten ulkonäöstä, koska se on samankaltainen, joka ei minua yllätä.
Miss Venezuela, the national beauty pageant, is a cultural symbol of the country. In the last twenty years Venezuela has had five Miss Worlds, four Miss Universes, and dozens of other beauty queens in different international competitions.
The Miss Venezuela web page states that in fifty-four pageants, organized in the last two decades, Venezuela’s representatives have been placed forty-five times among the “honor list”—this means among the world’s ten most attractive—and calculates that the country is 84% successful in beauty contests.
[...]
Namely, Gómara praised Venezuelan aboriginal women “for being naked, white, and to be Indians, discreet.” Although the grammar of this quote is ambiguous (even in its Spanish original) it can be pointed out that one of the most attractive feature of female Indians—other than living naked—was that they looked white, or more likely, that they resembled Spanish skin color—which, to tell the truth was not precisely “white,” but a darker shade of it—a result of years of Arabian invasion in Spain.
Thus, the crucial feature of beauty in colonial times was skin color. This explains why Indians and African slaves were treated different in colonial times. Yes, Africans and Indians were both racially different from Europeans, but Africans were considered animals, and Indians humans, because the latter group “looked white.”Lähde
Naapurimaahan Kolumbiaan liittyen löytyi kirjoitus, jossa tarkastellaan mustia ja valkoisia koskien missikilpailuja kuinka enemmän valkoisilta näyttäviä suositaan. Wikipedian kautta voi vaikka tutkia, että kuinka eurokeskisiä nämä missit ovat ulkonäöltään laittamalla nimen Googlen kuvahakuun ja vertaamalla eurooppalaisiin misseihin. Jos haluaa tutkia tarkemmin missien ulkonäköä kannattaa käyttää kuvankäsittelyohjelmaa ja siellä käyttämällä tasoja kasvojen vertailuun tai tutkimiseen.
Tähän valtioon liittyen tulee mieleen MyFreeCams sivusto, jossa on valtavasti kolumbialaisia naisia, joiden ulkonäköä on mielenkiintoista tarkastella, mutta sivustolla voi myös havaita monen suositun kolumbialaisen naisen olevan hyvin eurooppalainen ulkonäöltään vaikka ulkonäössä olisi mahdollisesti vähän intiaania ja afrikkalaista taustaa vaikuttamassa. Tässä tulee siis huomata, että jos joku latino nainen ei vaikuta aasialaiselta, intiaanilta tai mustalta ulkonäöltään, mutta on kaunis, niin hän todennäköisesti näyttää pitkälti kauniilta eurooppalaiselta naiselta.
Africanness is confined to specific places in the geography in Cartagena: the poor quarters and in Colombia: the poor Chocó and the “Caribbean” island of San Andrés. Both may participate in their own spaces, and are adored for their “exotic” appearances, but they may never win a place in the departmental/national gallery of beauty queens.
Another macabre example of this allotment of exoticism is the Italian connection, as I prefer to call it. The Miss Colombia 2000 is of Italian origins (and she looks Italian anyway, even in an African exotic setting as in photo 8, table 2)7, as was Mónica María Urbina, an ex-Miss Colombia, who now opted for an Italian passport, invoking her peninsular ancestry.
[...]
Most girls are, as mentioned above, not of very dark skin. A participant of an earlier version – not a highly publicised one, without connections to any international event – complained about the light skin colour of the winners: “One assumes that this was a competition for blacks, but then, in the end, we, the light skinned girls, won all the prizes and the tarbabes lost again.” Blackness in this context is defined as anything not as white as the average winner of the national beauty contests.
The question of hegemonic struggles inside a supposed “community” of African Colombians is not asked. For this very reason there are critical assessments about this type of fortification of black pride in Colombia. That all candidates have straitened hair is just a further indication of this contest as an elite creation within the context of certain upwardly mobile black intelligentsia and/or new bourgeoisie who follow the fads of US and Caribbean based African American fashion industries.Lähde
Löysin hyvin mielenkiintoisen kirjoituksen, jossa kerrotaan kauneudenhoidosta maailmalla ja länsimaiden vaikutuksesta osaltaan länsimaalaisten suuryritysten tuotteiden takia, mutta tutkijan mukaan tänä päivänä tulee enemmän huomioida paikallisia kauneusihanteita, eikä siksi länsimaiden vaikutus olisi suurta vaikka kauneusleikkausten osalta vaikutus näkyisi.
Alla on muutamia poimintoja, joissa ensimmäisessä kerrotaan samaa, mistä antropologi Peter Frost on myös kertonut kuinka Japanissa oltiin alkuaan innostuneempia ihonvärin ruskettamisesta, mutta vaikka tänä päivänä puhutaan paljonkin länsimaiden vaikutuksesta, niin ihonvärin osalta on ainakin palattu takaisin alkuperäiseen kauneusihanteeseen, jossa on nähty tasaisen vaalea ihonväri kauniina.
A significant example may be drawn from the strong preference for skin whitening products in Asia. During the postwar decades, Japan, among other countries, emulated the Western preferences for suntanning, but this fashion declined steeply towards the end of the century.
In its stead, there was a reversion to traditional preferences for very pale skins, and the products which promised to deliver such skin tones. Shiseido launched a successful Whitess essence cream in 1989, and many Western companies such as Chanel, Christian Dior and Yves Saint-Laurent also sold whitening cosmetics for the Japanese market by the middle of the 1990s (Ashikari, 2005).
[...]
Finally, a word of caution is needed. The revival of the local in beauty looks strongest when the focus is on beauty products, where local ingredients and local models resonate with consumers. The enduring legacy of the past era of homogenization is much more evident in the cosmetic surgery industry. In particular, East Asian demand for double-eyelid and nose surgery, designed to make people look more Western, which first appeared in Japan as early as 1896 (Sergile & Obata, 1997), shows no sign of abating.
In South Korea, this has driven the world’s highest rates of cosmetic plastic surgery, followed at some distance by Taiwan and Japan. Even if such high rates as those seen in South Korea were driven by local social pressures for conformity, the end-result has been the Westernization of female (and some male) facial ideals (Kim, 2003).Lähde
Luin tässä joku aika sitten muistaakseni Google:n kirja sivustolta vastaan tullutta rotuaiheista kirjaa, jossa sosiologit ja keitä sitten olivatkaan kertoivat kaikenlaista vaikka en kaikkea päässyt ilmaiseksi lukemaan, niin yhtenä aiheena oli Ison-Britannian sekarotuiset mustat, joilla siis jompi kumpi, mutta tyypillisesti äiti on valkoinen tai britti. Tässä varmaan monia ihmetyttää, että miksi sekarotuista sanotaan mustaksi, mutta nähtävästi myös briteissä moni mulatti joutuu ottamaan ulkonäöllisistä syistä johtuen mustan identiteetin.
En muista enää, mikä oli kirja nimeltään, mutta tyypilliseen tapaan mulle jää aina jotain mieleen, jonka takia jäi mieleen brittiläinen sosiaalityöntekijä Muriel E. Fletcher, joka 80-vuotta sitten tutki sekarotuisia lapsia, joilla oli esim. mustia ja kiinalaisia isiä valkoisen äidin kanssa.
Tässä on merkille pantavaa eurooppalaisen naisen parisuhteet itäaasialaisten miesten kanssa, kun tänä päivänä selvästi voidaan havaita, että eurooppalainen nainen ei ole yhtä paljon kiinnostunut aasialaisista kuin eurooppalaiset miehet, joka selittyy pitkälti ulkonäöllisillä tekijöillä, mutta varmaan merimiesten joukossa on ollut sanotaanko rotevia kiinalaisia miehiä, joiden ulkonäkö on miellyttänyt eurooppalaista naista.
Lisäksi, jos en ole väärässä ovat monet sekarotuisen parisuhteen muodostaneet naiset olleet tuolloin alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvia ja mahdollisesti osa myös rumiakin, että tämäkin on varmaan lisännyt halua muodostaa tällaisen parisuhteen, kun naiset eivät ole kelvanneet brittimiehille.
Pitäisi tahän asiaan ja nykytilanteeseen tarkemmin perehtyä, mutta minulla on sellainen käsitys, että alla olevan lainauksen tiedot pätevät jossain määrin tänäkin päivänä. Yksi poliittisesti epäkorrekti syy on luonne-eroissa ja älykkyydessä, joka ei ole mulateilla keskimäärin yhtä korkea kuin eurooppalaisilla, mutta toisaalta tämä voi myös selittyä äidiltä aiheutuvilla tekijöillä, jos äidillä ei aina ole kaikki intiaanit kanootissa.
Tällaiset näkemykset järkyttävät varsinkin tämän päivän suvaitsevaisia, mutta vaikkei tässä pidäkään tehdä mitään yleistyksiä, niin voihan alla olevan sosiaalityöntekijän näkemyksissä olla totuutta vaikkei nykyisen rappiollisen aikakauden takia tällaisia uskalleta samalla tavalla tuoda esille, mutta tästä sitten osaltaan aiheutuu ongelmia, jonka sosiologit laittavat helposti rasismin syyksi vaikka itse ovat rasisteja.
HUMAN mixtures in Liverpool, England. between white and Chinese races are successful and yield bright, useful children. Similar mixtures between whites and negroes are not successful, and the children achieve, on the average, neither happiness nor usefulness. So reports Miss Muriel E. Fletcher, British social worker, who has been studying for nearly two years the mixed-race population of the English seaport under a grant from the Liverpool Association for the Welfare of Half-caste Children.Lähde
Nähtävästi Liverpool:ssa ei ole ollut mustia naisia vaan mustia miehiä, jotka ovat tehneet valkoisten naisten kanssa lapsia. Onhan tilanne myös Suomessa ja monissa muissa maissa tänäänkin pitkälti samanlainen, että huomattava osa maahanmuuttajista tai opiskelijoista on mustia miehiä, joka sitten osaltaan lisää näiden parisuhteiden syntymistä, että voi pohtia sitä, onko tässä eurooppalaisen miehen näkökulmasta järkeä, että pitäisikö luoda kiintiö mustille naisille vaikkei mustien naisten ulkonäkö samassa määrin miellyttäisi eurooppalaisia miehiä.
Miss Fletcher's inquiries have revealed that the Anglo-Negroid population of Liverpool as a whole is living under deplorable conditions, and that in particular the prospects of the great majority of the Anglo-Negroid girls are almost hopeless from the time that they leave school. There are no negro women in Liverpool.Tässä toisessa lainauksessa kerrotaan myös kuinka eurasialaiset lapset eivät aiheuta ongelmia ja ovat jopa parempia kuin britti lapset. Kiinalaiset isät pysyvät perheelle uskollisena, mutta karusti tuodaan esille kuinka tilanne on mulattien kannalta päinvastainen.
Lisäksi tuodaan esille kuinka nämä eurasialaiset lapset eivät poikkea ulkonäöllisesti yhtä paljon britti lapsista, mutta mitä olen tutkimuksista lukenut ovat eurasialaiset usein eurooppalaisen silmissä enemmän aasialaisen näköisiä vaikka tietenkin monien ulkonäöllisten tekijöiden, kuten vaalean ihonvärin ja hiusten osalta samankaltaisia, joten eurasialaisella ei ole elämässä samalla tavalla ulkonäön takia huolia.
The half-Chinese children in the city are said to provide no particular problem. The Anglo-Chinese child is declared to be mentally equal if not superior to the white and since the coloring and features are far less distinctive than those of the Anglo-Negroids they are not such a handicap.
Further, the family life appears to be stable, the man remaining faithful to one woman, although not always married to her. The Anglo-Negroid families, on the other hand, have a low standard of life, morally and economically, and there appears to be little future for the children.Lähde
Alla on muutamia lainauksia koskien suurrotujen tai populaatioiden keskimääräisiä eroja, että vaikka näitä ei pidä yleistellä on joukossa paljonkin totuutta.
Aina myös kiistellään kasvatuksen ja elinympäristön vaikutuksesta, mutta jos vaikka eurooppalainen nainen sanoo joitain mustia miehiä kunnon maskuliinisiksi ja lihaksikkaiksi miehiksi, niin se kertoo ulkonäöllisistä eroista, joita ei nainen samassa määrin tai yhtään näe eurooppalaisissa ja varsinkaan aasialaisissa miehissä.
The only acceptable explanation of race differences in behavior allowed in public discourse is an entirely environmental one...Professor Rushton deserves our gratitude for having the courage to declare that `this emperor has no clothes,' and that a more satisfactory explanation must be sought.
[...]
Compared to Whites, Blacks have narrower hips which gives them a more efficient stride. They have a shorter sitting height which provides a higher center of gravity and a better balance. They have wider shoulders, less body fat, and more muscle. Their muscles include more fast twitch muscles which produce power. Blacks have from 3 to 19% more of the sex hormone testosterone than Whites or East Asians. The testosterone translates into more explosive energy.
[...]
Is it fair to compare race and IQ? Yes. First, IQ tests predict achievement in school and on the job just as well for Blacks as for Whites and Orientals. Second, the very same race differences show up on tests made to be "culture-free" as well as on standard IQ tests. In fact, Blacks score slightly higher on standard IQ tests than they do on these "culture-free" tests. This is the opposite of what culture theory predicts. Blacks score higher on verbal tests than they do on nonverbal tests, and they do better on tests of school knowledge than they do on tests of reasoning ability. From grades 1 to 12, Blacks fall just as far below Whites in school work as they do on IQ tests. Blacks score below even more disadvantaged groups, such as American Indians. Again, this is not what culture theory predicts.
[...]
Is there any way to decide between the genetic theory and the expectancy theory? There is. A special analysis of the Scarr study compared parents who believed that they had adopted a Black baby but, really, had adopted a Mixed- race (Black-White) child. The average IQ for these Mixed- race children was just about the same as for other Mixed- race children and above that for adopted Black children. This was true even though the parents who adopted these Mixed- race children thought their babies really had two Black parents.Lähde
Cryptic Admixture, Mixed-Race Siblings, & Social Outcomes
Lähde
Lähde - Lisää kauneusblogeja
