Näkemäni perusteella kolumbialaisilla naisilla voi havaita silmien muodossa intiaanimaisuutta, joka ei ole ihme geeniperimän perusteella. Tietenkin samanlaista silmän muotoa voi esiintyä eurooppalaisilla, mutta ei samassa määrin. Tätä tietenkin sekarotuisuus aiheuttaa, että ulkonäössä alkaa ilmenemään enemmän sellaista ulkonäköä, jota eurooppalaisilla ei samassa määrin ilmene.
Latinot ja myös mustat tunnetusti tykkäävät kurvikkaammasta ulkonäöstä varsinkin takapuolen osalta. Ei tämä tarkoita, etteikö eurooppalaiset myös tykkäisi vaikka naistenlehtien perusteella saisi erilaisen käsityksen, koska pitää katsoa miestenlehtiä. Toisaalta on selvää, että varsinkin mustien miestenlehdissä näkyy vartalon muotoa, joka ei välttämättä kaikkia eurooppalaisia miehiä miellytä vaikka musta mies olisi suuresti innostunut valtavasta takapuolesta.
Mustien miestenlehdissä voi yleensä nähdä naisilla olevan pitkät hiukset, kapeahko nenä ja aika vaalea ihonväri, joka sitten poikkeaa mustille naisille tyypillisestä. En ole kuitenkaan kaikkiin mustien sivustoihin tai lehtiin tarkemmin perehtynyt, että varmasti on lehtiä tai sivustoja, joissa tuodaan enemmän esille aidompaa mustan naisen ulkonäköä myös ihonvärin ja hiusten osalta.
Vaikka näillä naisilla pistää silmään mukavasti takapuoli, niin tämä vartalon muoto ei välttämättä aiheudu ainoastaan geeneistä vaan myös voimistelusta, jonka myös moni kolumbialainen nainen on myöntänyt MyFreeCams sivustolla, joka sitten näkyy myös vatsalihaksissa.
Naisten osalta tulee huomata, että he eivät näytä lihavilta vaan vartalo vaikuttaa kiinteältä, joten kun puhutaan siitä, että latinot tykkäävät paksummista naisista, niin ei se tarkoita lihavuutta vaan tällaista tervettä kurviikkuutta.
Voisi ajatella, että osa miehistä ei kuitenkaan tykkää tällaisesta fitness mallin vartalosta naisella vaan haluaa naisen olevan pehmeämmän tai laihemman näköinen, eikä kiinteän lihaksikkaan näköinen, jota voi havaita mustilla naisilla elleivät tee itsestään porsaita, joka on huomattava ongelma Yhdysvalloissa, että mustat naiset ovat huomattavan paljon lihavia.
Lähde
Lähde
Yritin löytää kirjoituksia ja tutkimuksia koskien Kolumbiaa, mutta päädyin lukemaan Global Beauty, Local Bodies kirjaa, josta Google Book:ssa voi myönteisesti lukea ilmaiseksi pienen osan. Tämä on kuitenkin harmillista, kun ei pääse kaikkea lukemaan, joka on sama ongelma monien tutkimusten osalta, että niiden lukemisesta pyydetään kymmeniä dollareita. Kuitenkin olettaisin, että tätä kirjaa voi lukea vaikka kokonaan ilmaiseksi käyttämällä välityspalvelimia, jolloin Google tarjoaa kirjasta muita sivuja luettavaksi.
Alla olevassa poiminnassa on taas juttua siitä, että haluavatko ihmiset näyttää enemmän eurooppalaisilta. Ainakin näiden aasialaisten naisten mielestä kauneusihanne on siirtynyt lännestä Koreaan ja Japaniin, jollaiseksi sanovat Dream Girls tyttöryhmää. Tutkija kuitenkin toteaa, ettei tyttöryhmän ulkonäkö ole aitoa vaan nenää, silmiä ja ihonväriä on muutettu, joka vaikuttaa länsimaalaiselta kauneusihanteelta.
Tuossa mainittiin myös kuinka aasialaiset naiset eivät haluaisi omata sinisiä silmiä ja vaaleita hiuksia. En tiedä, onko Aasiassa tällainen ulkonäkö ollut koskaan erityisen suosittua, koska näkemäni perusteella aasialaiset tykkäävät yleisesti mustista tai ruskeista hiuksista, mutta kyllä sitä voi usein havaita varsinkin nuorten aasialaisten naisten käyttävän värilinssejä, jos eivät kuitenkaan hiuksia vaaleaksi värjää.
Tässä voidaan myös huomata, että eivät ihmiset täysin ota mallia länsimaista, jos esim. länsimaissa nykyään tykätään enemmän ruskettuneesta ihonväristä, kun taas aasialaiset tykkäävät hyvin vaaleasta ihonväristä. Nuori Dai nainen tuo esille kuinka länsimaissa naiset ovat paksumpia, kun taas aasialaiset naiset ovat sirompia.
Ylempänä kun oli juttua kurvikkaammista vartaloista, niin Aasiassa tietenkin tykätään huomattavan laihasta vartalosta naisella ja tästä vartalosta taitaa osaltaan moni eurooppalainen mieskin tykätä vaikka se näyttää tyttömäiseltä. Vaikka Dai nainen kehuu aasialaisten naisten ulkonäköä, niin totuus on karusti siinä, että myös monet aasialaiset naiset eivät ole kauniita vartalon ja kasvojen osalta, joka on sitten yksi syy kauneusleikkauksiin.
Nämä syytökset halusta olla jonkun näköinen ovat rodullisessa mielessä mielenkiintoisia, koska jos ei olisi rotuja tai miksi niitä mieluiten haluaa kutsua, niin ei puhuttaisi halusta olla enemmän eurooppalaisen näköisiä, mutta totuus tietenkin on siinä, että eurooppalaiset ovat keskimäärin ulkonäöltään selvästi erilaisia kuin mustat afrikkalaiset tai itäaasialaiset.
Olen lueskellut aika paljon mustien sivustoja, joka on hyvä keino päästä tarkastelemaan monien mustien näkemyksiä monista asioista, joita ei välttämättä eurooppalainen tai valkoinen huomaisi, koska mustien asiat eivät kuitenkaan itseä kosketa ellei sitten ole joku ihmeen wiggeri tai omituinen suvaitsevainen.
Mustien keskusteluissa voi usein havaita syytöksiä kuinka monet valkoiset haluaisivat olla mustia, koska esim. ruskettavat ihonväriä ja tekevät itselleen mustille tyypillisiä hiustyylejä. Tuota ruskettamiseen liittyvää väitettä on muistaakseni afroamerikkalainen tutkija kritisoinut, koska eivät valkoiset ihonväriä suuresti muuta verrattuna siihen millaisia suuria muutoksia mustat naiset voivat ihonvärilleen tehdä käyttämällä voiteita.
Hiusten osalta taisi yksi musta nainen todeta erinomaisesti, että vaikka sitä voi aina välillä nähdä valkoisella naisella afrotukan tai muita mustien käyttämiä hiustyylejä on se kuitenkin valkoiselle naiselle väliaikaista naisen palatessa suorempiin hiuksiin, kun taas mustien naisten voi havaita käyttävän vuodesta toiseen peruukkeja ja pitämässä hiuksia suorina vaikka hiusten tulisi olla tiheästi kiharat.
In conversations with workers about trying to look Korean or Japanese, many of them talked about how they believed the global center was shifting away from the West and toward Asia. Blonde hair and blue eyes were desires of the past. Sex workers pointed to the Dream Girls, a famous group of five Singers from Korea, as their ideal of femininity. The irony behind this way of contrasting Asian versus Western bodies is that the Dream Girls all had reconstructive surgery to build nose bridges, construct double eyelids, and lighten their skin, changes associated with Western standards of beauty. On the surface, the Dream Girls' reconstructive surgeries seem to emulate Western standards of beauty, however, Dai a 19-year-old hostess worker critically explained the difference:
When women use skin lightening creams for the face and body people think they want to look like white people in America or Europe, but actually the true skin color of women in Asia is white. When a baby is born in Japan, Korea, or Vietnam what color is their skin. It is fair and white, right? Dark skin is from going out in the sun a lot. We are just trying to bring out our natural beauty. . .No one wants to look Western here anymore. In the West the women, even the models, are a lot fatter and their bodies are much more squared. They look hard instead of soft and feminine the way true Asians do. People come to Asia for beautiful Asian women, not for women who look Western.Lähde - Cosmetic surgery and the Asian face: Whose beauty ideal?
Alta löytyy sitten Thaimaata ja transeksuaaleja tarkasteleva kirjoitus, jota pääsi lukemaan rekisteröitymällä Academia sivustolle.
Cosmetic surgeries and racialisation have been long debated within the United States, often in the context of Asian-American consumption of cosmetic surgeries and skin whitening products (Kaw, 1993, pp. 74–89; Davis, 2003, pp. 87–105; Spickard and Rondilla, 2007, pp. 79–104). In an Asian American context, these arguments have revolved around double eyelid surgeries, nose surgeries and whitening creams. Kaw argues that eyelid surgery, in particular, reveals the desire of Asian-Americans to appear more ‘‘white’’ as a form of racialised, embodied alienation (1993, p. 77).
Many counter-narratives exist to neutralise the claim that eyelid surgery is a form of bodily or social alienation, however. Surgeons themselves argue that eyelid surgery for Asian patients is not about ‘‘Western influence’’ but rather the desire to appear more ‘‘alert and bright-eyed’’ (McCurdy, 2005, p. 8). Asian patients undergoing eyelid surgery may explain it as the desire to have a ‘‘more natural looking double eyelid, to look more awake or to make eye make-up application easier’’ (Rondilla and Spickard, 2007, p. 109).
The perceived necessity of undergoing surgery, however, may be ‘‘determined by what Asian should look like in the white imagination’’: researchers cite cosmetic surgeons’ use of the phrase ‘‘ethnic correction’’ to make the point that standards of correctness are always adjudicated by the idea that an ideal exists for ‘‘each race’’.
In most Asian countries, they point out, celebrities and movie stars are ‘‘noticeably whiter and taller, with more angular features, than the general population’’ (Rondilla and Spickard, 2007, p. 3). This applies particularly to Thailand, where luk kreung [Thai Eurasians] are very popular within fashion, music and celebrity culture (Beech, 2001, p. 1).
[...]
One common insult is ‘‘tua dam’’, or black body, a rude term to degrade someone of lower social standing. Along the same lines are ‘‘e dam’’ (black girl) or ‘‘dam tap pet’’ (black like a duck’s liver) (Fuller, 2006, p. 1).
Where femininity is concerned, pale skin may be one of the range of attributes necessary for a Thai woman to be considered beautiful. ‘‘Complexion is the beauty asset most elaborated [within Thai society],’’ Penny van Esterik observes (2000, p. 154). This paleness may be inflected by notions of class and region, rather than simply a desire to be ‘‘white’’, as in farang. As in other Asian countries such as Japan, in Thailand lighter skin pigment also represents membership of the elite, or the middle class.
[...]
Perhaps it is impossible to predict in which contexts the idealised vision of paleskinned, ‘‘angular featured’’ Thai femininity associated with kathoey may circulate as a desire for specifically Western whiteness and where it may index aspirations or desires associated with class or modernity. As Prempreeda observed,
Kathoey might think that when they wear the make-up, if their nose is not sharp enough, in order to wear the make-up it is not beautiful. But if they do the aesthetic surgery, for example the rhinoplasty, is easier to wear the makeup and look good (Interview with Prempreeda Pramoj na Ayutthaya, 20 January 2008, Siam Center, Bangkok).Lähde - Sex Change Center
Sitten olisikin vuorossa Kolumbiaa käsittelevä kirjoitus. Alla olevasta lainauksesta tulee mieleen ihmisillä jossain määrin havaittava eksotiikan viehätys, että vaikka sitä ei länsimaissa vielä toistaiseksi tuntisi itseään eksoottiseksi, niin länsimaiden ulkopuolella tilanne on jo toinen.
Noita kolumbialaisia miestenlehtiä tutkiessa päädyin lukemaan kirjoitusta, jossa kolumbialainen mies selitti sitä kuinka oli ajatellut vaaleahiuksisten eurooppalaisten naisten olevan kauniita, mutta kun oli mennyt käymään Espanjassa, niin ei ne naiset näyttäneetkään erityisen kauniilta. Pornon, julkkisten ja mallien takia tietenkin ihmisille syntyy helposti käsitys kuinka Euroopassa naiset olisivat yleisesti kauniita, mutta tämä pätee myös muihin maihin.
Latinalaisessa Amerikassa on selvästi havaittavissa enemmän eurooppalaisen näköisten naisen suosiminen vaikka eurooppalaisen silmissä äkkiseltään moni nainen näyttäisi eksoottiselta tai erilaiselta verrattuna kauniiseen eurooppalaiseen naiseen, niin ei se ulkonäöllinen ero ole suurta.
Kuten alla olevassa lainauksessa todetaan on selvästi havaittavissa vaaleahiuksisten ja ei ruskeat silmät omaavien naisten olevan suosittuja, jota sitten moni yrittää saada aikaan hiusten värjäämisellä ja värilinsseillä.
Eivät tietenkään kaikki latino naiset tällä tavalla ulkonäköä muuta, mutta sitten tietenkin on kasvonpiirteet, jotka eivät usein vaikuta erityisen intiaanimaisilta tai afrikkalaisilta julkkiksilla ja malleilla, joka kertoo osaltaan enemmän eurooppalaiselta vaikuttavan ulkonäön suosimisesta.
“Mona, mona, mona!” I am regularly called out as ‘white girl’ by street vendors and random men when I walk down the street in Colombia. As a lighter skinned person I am hypervisible in Colombia, and regularly reminded of my color. It feels like the opposite of how invisible whiteness can be to me at times as a ‘white’ person in the United States and Canada.
As in the North though, whiteness is considered desirable and attractive, and thus all the more important for women. The models in Colombian beauty ads are almost always light skinned, even blond, as are the news announcers. Hair straightening, by means of vigorous brushing while using a hair dryer (un blower), is common and many women go regularly to the salon to get this done. Blue and green colored contact lenses are another popular form of whitening (blanqueamiento) and social body codes like these are widely understood and manipulated.
[...]
“Mona, mona, mona!” As one blond light eyed former accompanier from the US put it, “it’s like I’m famous when I walk down the street”. Colombians with lighter skin and hair are called “mona” (women) or “mono” (men). In some families the lightest skinned child will be nicknamed “la mona” (the ‘white’ one). Families will also often nickname the darkest skinned child “el negro” (the ‘black’ one).
[...]
“Mona, mona, mona!” I was less likely to get called out as ‘mona’ when I was in wealthier neighbourhoods in the North end of Bogota. Most wealthy Colombians are light skinned.
[...]
Scholarship on mestizaje across Latin America has argued that the idealization of mixing that became strong in the beginning of the nineteenth century was generally based on the idea that ‘whiter races’ would mix in to ‘improve’ the darker ones. Behind the populist discourse of ‘we are all mestizo’, which submerges and denies difference, lies the hierarchical discourse of blanqueamiento (whitening). ‘Indians’ and even sometimes ‘blacks’ could be romanticized as part of a glorious past that with paternalistic guidance would be integrated and whitened.
Jordan calls blanqueamiento ‘the whitening imperative,’ with the ideal being an ever whiter mestizo hybrid that would eventually eliminate blackness. Blanqueamiento shapes discourse and policy, but also daily practices. Many Colombians today continue to engage in blanqueamiento as a social practice for upward mobility. This might entail the physical act of looking for a whiter spouse for lighter offspring, hair straightening, or simply denying having any blackness in one's heritage.Lähde
Koska kirjoituksessa mainittiin uutislukijat, niin ajattelin muutenkin katsoa millaisia ovat ulkonäöltään Kolumbian tv:ssä ihmiset. Mitä olen vähän katsellut kuvia voi havaita ulkonäön olevan huomattavan eurokeskinen. Ulkonäkö ei aina ole täysin kaunis, koska nenä näyttää vähän leveältä, joka mahdollisesti aiheutuu afrikkalaisesta geeniperimästä vaikka toisaalta kyllä eurooppalaisillakin voi esiintyä leveää nenää, mutta sitä ei oikein pidetä naisella kauniina.
Toisaalta voisi sanoa sillä tavalla, että mustien ja aasialaisten tulisi osata enemmän arvostaa leveämpää ja matalaa nenää vaikka länsimaiseen kauneusihanteeseen ei leveä matala nenä kuulu osaltaan sen takia, että se ei ole tyypillinen nenätyyppi.
Alla voi sitten havaita muutaman kolumbialaisen mallin nimeltään Natalia Paris ja Ana Sofia Henao. Näistä naisista löytyy tietenkin Google kuvahausta paljon lisää kauniita kuvia, mutta niitä näyttää myös löytyvän Denunciando sivustolta. Olen tässä aina välillä esitellyt Kolumbiaa ja osaltaan siellä tuotettavia alusvaatteita ja bikineitä, joten näitä naisia tietenkin käytetään niiden esittelyssä.
Ylempänä oli juttua ihonväristä, niin näillä malleilla voi havaita olevan vähän ruskettunut tai oranssimaisen kultainen väritys. Länsimaissa taitavat monet naiset haluta tällaista ihonväriä, eikä mustille tyypillistä ellei sitten kyse ole jostain wigger:stä, mutta tietenkään aasialaiset eivät tästä tykkää, koska ihonvärin tulisi olla tasaisen ja vaalean värinen.
Lähde - La mejor top model colombiana en lencería y ropa interior
Lähde - Katso uusi video Ana Sofia Henao:sta
Tässä on ollut paljon vaaleahiuksisia naisia, niin alla olisi sitten kaksoset Camila ja Mariana Davalos, joilla näyttäisi olevan mustat hiukset, joka taitaa olla tyypillinen hiusväri Kolumbiassa, mutta tietenkin värjäämisellä naiset saavat paljonkin muutettua ulkonäköä. Nämä ei ruskeat silmät omaavat naiset ellei kyse ole värilinsseistä ovat olleet malleina kolumbialaiselle alusvaatteita tuottavalle Besame:lle
Lähde - Las mujeres mas lindas de Colombia - Land of Seduction
One look at television shows ranging from Telenovelas produced in Mexico, Colombia and Brazil to Miami’s Telemundo’s Al Rojo Vivo or Univisión’s Despierta América reveal the media’s construction of a remarkably consistent prototype, with some regional variation, of the acceptable (and desirable) Latina woman. She is light skinned, has straight but flowing long hair dyed either blonde or a shade of brown, and is curvy but thin (though compared with mainstream Hollywood body standards these Latina TV personalities would be described as “curvaceous,” or possibly even as, “fat”).
Latinas are exposed to media portrayals that, coupled with Latin American national ideologies of blanqueamiento still at work among US Latinos, promote the curvy but light-skinned and straight-haired beauty as the ideal. A specific conception of Latino whiteness is central to media portrayals of the acceptable woman.
Beauty images flow in multiple directions within contemporary, global communication visual technologies. However, it has been widely documented that regardless of the direction in which beauty images travel, in most of the former European colonies (in Latin America and Caribbean), beauty is determined largely in relation to European/white physical characteristics (for example, white skin, blonde, straight hair, blue or green eyes, small “thin” nose) (Kaw,1993; Bartky, 2003; hooks, 2003; Hunter, 2005).
Even as the white, blonde, blue-eyed woman is considered the pinnacle of beauty, for Latinos the normative and desired standard of beauty is what I call the Maja woman. The Latina Maja is almost universally portrayed in the media as the exemplar of Latina beauty. The Maja is white or lightskinned has brown, green or preferably blue eyes, a “fine,”“feminine” or European nose, is curvaceously thin, and has light brown (or a shade of blonde) long flowing straight hair.
[...]
Rhinoplasty, or in popular parlance, “nose jobs” have an important trajectory in the racial politics of plastic surgery. In the popular imagination, as well as in the plastic surgery industry the nose is believed to determine “racial character” (Haiken, 1997; Gilman, 1999; Blum, 2003).
The fact that in order to become acceptable for international pageants and competitions Latin American beauty queens routinely undergo nose-sculpting surgeries to make their nose “finer,”“more refined,” “sculpted” and European, reveals the Latin American practice of blanqueamiento (whitening) at work; as well as the increasing homogenization of the female body on a global scale (that at some level all the contestants look similar to one another, for example, body fashioning).
[...]
Wanda, a 25-year old woman who obtained an abdominosplasty, liposuctionand breast lift, and is daughter of a Black-Puerto Rican father and a White-Puerto Rican mother, also exemplifies the notion of post-operative mental improvement: “After the surgery my life began. It is the best thing that has happened to me. It has raised my self-esteem. I am a much happier person since the surgery! I can wear the clothes that I always wanted to wear. I strongly recommend anyone who wants these surgeries to get them!” (Interview, July 2005).
Subsequently, at her mother’s behest, Wanda also obtained a rhinoplasty (nosejob) bringing her closer to her family’s much-desired wish that she look more “European.” After her rhinoplasty, Wanda and her mother went on a month-long vacation to “Europe” (Spain and France). In her mother’s view, Wanda’s post-operative thinness and “fine” nose opened her up to possibilities in the marriage market, a marriage market which her mother remarked has been “hostile and non-existent” for her daughter. Interestingly, in spite of all the post-operative changes Wanda has submitted herself to, she continues to struggle with chronic depression and weight/food issues (Interview, December 2008).
[...]
Wanda’s on-going (psychological) struggles with her body are partly the result of the tension between her class standing (upper class) and social race (Black). In light of the fact that Puerto Rico’s upper class has been incredibly successful at the maintenance (or invention) of “whiteness” (and perhaps more accurately of “off-whiteness”), the incongruence between her class standing and her phenotypically black features (skin color, hair and nose) is a source of stress. The maintenance of this (white) color (upper-)class boundary has been so well guarded that acceptable marriage partners must also be perceived as “white,” and are preferred to come from other upper-class families.
Thus, Wanda’s bodily traumas are a direct result of living an incongruent reality: on the one hand, she is a Black woman, daughter of a White mother (and Black father); and on the other,she belongs to the upper classes in a place where most people belonging to her class are white and whose sons prefer to marry Maja beauties.Lähde - How Colombia’s drug trade constructed female ‘beauty’
Ylempänä kerrottiin osaltaan Puerto Rico:sta ja valkoisen äidin tyttärestä Wanda:sta, jota nähtävästi syrjitään mustalta näyttävän ulkonäön perusteella, koska valkoiset eliittiin kuuluvat puerto ricolaiset miehet haluavat valkoisen naisen. Miksi tytär ei tee samalla tavalla kuin äitinsä ja pariudu mustan miehen kanssa, mutta varmaan tytär jostain syystä haluaa valkoisen miehen, jonka löytämiseksi Wandan äiti ehdotti Yhdysvaltoihin muuttoa.
Oikeastaan on sillä tavalla, että puerto ricolaiset ovat muistaakseni samankaltaisia geneettisesti kuin kolumbialaiset vaikka samaan tapaan väittävät olevansa valkoisia, mutta valkoisuus ei tarkoita samaa kuin Yhdysvalloissa, jossa valkoiset alkavat helposti kutsumaan näitä ihmisiä ulkonäön perusteella latinoiksi ellei sitten ole selvästi eurooppalaisen näköinen.
Puerto Ricoon liittyen ajattelin vähän tutkia tuota maata, mutta päädyin taas ihmettelemään perulaisen kosmetiikkaa tuottavan Somos Belcorp:in kuvastoja, joissa pistää aina silmään huomattavan eurooppalainen tai eurokeskinen ulkonäkö. Alla olevan kuvan valitsin, koska siinä voi nähdä naisen kasvoja monesta suunnasta. Aasialaisista naisista tykkäävät miehet eivät varmaan naisen näyttävistä kasvoista tykkää, koska niiden tulisi olla matalat, kuten aasialaisilla naisilla tahtoo olla.
Lähde
Alla oleva kuva on sitten poimittu kauneusleikkaus aiheiselta Contorno lehdestä, josta poimin kuvan valitusta missistä, jolla näyttäisi olevan Maja ulkonäköä. Näistä missikilpailuista tuodaan usein esille kuinka niissä valitaan naisia, jotka näyttävät jotenkin eurooppalaisilta ja jätetään usein valitsematta esim. musta tai mulatti nainen.
Tämä on tietenkin monirotuisten missikilpailujen ongelma, jonka takia olisi parempi järjestää ulkonäöllisesti erilaisille naisille omat missikilpailut. Ei näkemäni perusteella monien mustien naisten ulkonäössä mitään vikaa ole, mutta kantaväestölle tai enemmistölle, joka poikkeaa ulkonäöllisesti mustasta naisesta voi olla vaikeaa haluta valita naista missiksi.
Nykyään ilmenee aina välillä kritiikkiä, että milloin valitaan missiksi vaikka musta nainen, joka sitten laittaa epäilemään, että oliko mustan naisen valitsemisessa kyse halusta osoittaa olevansa jotenkin suvaitsevainen vaikka missiehdokkaiden joukossa olisi ollut myös erittäin kaunis eurooppalainen nainen.
Jos valitaan missiksi kantaväestöstä poikkeavan näköinen, niin millaisia tuntemuksia se aiheuttaa kantaväestön naisissa, että pitäisikö heidän myös olla mustia, jotta olisivat kauniita. Eipä tällä tavalla tarvitse ajatella, koska kauneutta on monenlaista, eikä valitut missit aina ole kauniita, jota on tuon Feminine Beauty sivuston ylläpitäjä kritisoinut. Kaipa tällaisissa monietnisissä missikilpailuissa on parempi vaan olla välittämättä naisten sijoituksista ja valitsee vaan naisten joukosta oman kaunottaren, josta tykkää eniten.
Lähde - El secreto de las misses
Alla voi nähdä kuvassa Espanjan kuninkaan Felipe VI ja kuningattaren Letizian. Tarkoitus tässä ei ollut esitellä eurooppalaisia, mutta espanjankielisiä tutkimuksia ja kirjoituksia kauneudesta etsiessä päädyin lukemaan kirjoitusta länsimaisesta kauneusihanteesta. Kirjoitus on espanjaksi, jonka takia on vaikeaa ymmärtää sisältöä, mutta tietenkin Google kääntäjä auttaa, mutta pdf-tiedosto on suojattu kopioinnilta, jonka takia pitää käyttää PDF Unlocker ohjelmaa.
Letizia näyttää näiden kuvien perusteella oikein kauniilta naiselta, mutta tietenkin tutkija laittaa merkille naisen laihan vartalon. Näin se taitaa olla, että eliittipiireissä tykätään paljonkin tällaisesta vartalosta ja myös ulkonäöstä naisella. Eliitti on sinänsä mielenkiintoinen sekarotuisten parisuhteiden osalta, että kuinka moni perhe hyväksyy vaikka jälkeläisen halukkuuden pariutua mustan kanssa, jonka seurauksena tapahtuu samalla tavalla kuin Wanda:lle jälkeläisten muuttuessa ulkonäöltään afrikkalaisiksi.
Lähde
Alla olisi Nuestra Belleza Latina tv-ohjelmassa misseyden voittaneita naisia, joista uusin, joka on viimeisenä oikealla on Dominikaanisesta tasavallasta. Geeniperimä tutkimusten perusteella dominikaanit ovat mulatteja ripauksella intiaania, kun taas naapurimaassa Haitissa ollaan geneettisesti pitkälti mustia afrikkalaisia. Tässä valitussa naisessa voi tietenkin havaita afrikkalaisen taustan, mutta eipä ulkonäkö suuresti poikkea muista naisista.
Näitä missejä ja tietenkin muita latino naisia katsoessa kannattaa tarkkailla nenän leveyttä, korkeutta ja sijaitseeko se silmien välillä. Tietenkin näiden alla olevien naisten osalta voi havaita ihonvärin olevan vaalea vaikka varsinkin Dominikaanisessa tasavallassa on paljon selvästi mustia ja kähärät hiukset omaavia ihmisiä, joten tältä osin valittu missi ei kunnolla edusta tietääkseni tyypillistä dominikaania vaikka tiettävästi dominikaanit tykkäävät paljonkin vaalentaa ihonväriä ja suoristaa hiuksia samalla inhoten ulkonäöltään enemmän negridisiä haitilaisia.
Lähde
