Toisessa kuvassa voi havaita naisella olevan hyvin matalat kasvot ja väsyneen näköiset silmät tai miten nuo silmät jokainen itse näkee. Eipä kaikilla aasialaisilla ole näin matalan näköisiä kasvoja, mutta toisaalta tulisi myös osata arvostaa selvästi aasialaista ulkonäköä, eikä liialti muutella.
Tämä on tietenkin aasialaisten oma asia päättää millaisesta ulkonäöstä tykkäävät, mutta tässä tapauksessa on kuitenkin tarpeellista silmäluomileikkaus, jossa yläluomia korotetaan, jotta pupilli näkyy paremmin. Aasialaiset näyttävät myös tykkäävän kolmiulotteisemmista kasvoista, joten nenää pitäisi ainakin tehdä vähän korkeammaksi.
Eipä tuota nenääkään pitäisi aasialaisten liialti muutella, että heillä on tapana nimitellä alla olevan näköistä nenää sipuliksi tai maalaismaiseksi, koska nenän tulisi olla korkea ja kapea vähän samaan tapaan kuin tahtoo olla yleisemmin eurooppalaisilla.
Lähde - Lähde - Lähde
Alla kuvassa on eri nainen, mutta tässä voi havaita ulkonäköä, jota ainakin osa aasialaisista näyttää haluavan omata vaikkei ulkonäössä olisi mitään vikaa. Tämän naisen osalta voi kuitenkin havaita kasvojen olevan kolmiulotteisemmat, että ne eivät näytä matalilta, kuten yllä olevan kuvan naisella.
Lähde
Alla olevista naisista voi lukea kaikenlaista vaikka Googlen käännös voi olla epäselvää, mutta naiset ovat korealaisia sisaruksia. Näiden naisten osalta väitetään heidän käyneen leukaleikkauksessa, jossa ainakin alaleuan takaosasta on poistettu kulmikkuutta, jonka seurauksena tietenkin kasvot näyttävät edestä katsottuna soikiomaisemmilta. Nenääkin naisten väitetään muuttaneen, että ei enää näytä valkosipulilta, mutta eipä siinä näyttänyt olleen mitään vikaa.
Lähde
Nämä kauneusleikkaukset vaikeuttavat osaltaan eurasialaisten tunnistamista aidoista aasialaisista, että tämän alla olevan naisen Michele Monique Reis:in kerrotaan olevan Miss Hong Kong 1988 ja isän olevan portugalilainen. Vaikka SoYoung sivustonkin kirjoituksissa ja kommenteissa voi havaita olevan paljonkin eurasialaisten ulkonäön ylistämistä, niin tästä huolimatta monet aasialaiset naiset ovat jo valmiiksi hyvin kauniita, joten ei tässä tarvitse eurasialaiselta näyttää.
Toisessa kuvassa on kiinalaisia julkkiksia, joiden osalta esitellään ulkonäköä ilman meikkiä. Michele:n ja näiden muiden naisten parempia kuvia katsoessa tulee myös huomata, että niitä on mahdollisesti muokattu tekemällä varsinkin ihosta tasaisemman ja valoisamman näköisen. Tälläinen tyypillinen kuvan muokkaaminen, mutta myös valaistus aiheuttaa osaltaan Yhdysvalloissa kohuja, kun afroamerikkalainen julkkis näyttää kuvassa vaaleammalta, joten mustien naisten osalta kannattaisi tehdä kuvista tummempia.
Lähde - Lisää eurasialaisia malleja - Lähde
Alla olisi lisää kuvia kauniin näköisistä naisista, mutta tuossa toiseksi alimmassa voi huomata vasemmassa kuvassa naisen vähän hymyilevän, että hymyllä jo itsessään on kaunistava vaikutus. Tämä kuitenkin osaltaan vääristää näitä ennen ja jälkeen kuvien vertailuja, jos jälkeen kuvassa nainen hymyilee, mutta on myös meikattu ja muutenkin tehty kuvasta paremman näköinen.
Lähde - Lähde - Lähde
Alla olisi RealSelf sivustolta poimittuna näkemyksiä afroamerikkalaiselta naiselta, joka haluaisi omata pienemmän nenän ja muutenkin korjata nenää tehden hengittämisestä helpompaa. Hän tuo esille nenäleikkauksen aiheuttavan kritiikkiä ja syytöksiä mustilta, mutta kertoo itsetuntonsa olevan hyvä.
Jos vertaa kuvia mustasta naisesta yllä oleviin naisiin, niin kauneuden kannalta on tietenkin ongelmana vähän liian leveä nenä, jos nenän tulisi mieluiten pysyä silmien välillä ja ollen sopivan pieni, jotta nenä ei vie silmiltä huomiota. Miehillä tahtoo olla keskimäärin suurempi nenä, joten naisella olisi hyvä olla pienempi, mutta jossain etnisessä ryhmässä naisilla voi olla samankokoiset tai suuremmat nenät, joka ei sitten miellytä toisen etnisen ryhmän miehiä.
Yhdysvalloissa on monia afroamerikkalaisia julkkiksia ja malleja, joilla näkemäni perusteella on aika pieni tai samankaltainen nenä kuin yllä olevilla naisilla, joten se varmasti osaltaan vaikuttaa moneen mustaan naiseen, eikä siksi aina valkoinen nainen ole syynä halulle muuttaa ulkonäköä. Onhan tämä asia tuotu esille tutkimuksissa kuinka afroamerikkalaiset suosivat enemmän mustia naisia, joilla on esim. kapeahko pieni nenä, pitkät hiukset ja vaaleampi ihonväri, joka sitten poikkeaa mustille naisille tyypillisestä ulkonäöstä.
There is so much stigma in the black community about rhinoplasty. People think that you wanna be white, that you don't love yourself, that you're gonna look like Michael Jackson. I can personally say those things are not true about me. I have a solid self esteem! I think I'm pretty darn cute to be honest haha. I just would love a more refined, smaller nose to bring out the other features in my face. I also have horrid allergies and breathing problems due to a deviated septum and a cyst in my nose, so getting those things fixed will be nice!Lähde
Alla kuvassa on toinen nainen, mutta hänellä ei näytä olleen erityistä vikaa ulkonäössä, mutta on nähtävästi halunnut nenänsä vieläkin kapeammaksi ja korkeammaksi. Tällä naisella näyttää muutenkin olevan ulkonäköä, josta kauneus tutkimusten mukaan tykätään ja josta varsinkin mustat tykkäävät myös muutamien tutkimusten perusteella.
Naisella voidaan havaita olevan suora profiili otsan alaosan ja leuanpään välillä vaikka usein voi havaita varsinkin mustilla olevan huomattavaa eteenpäin työntymistä suun alueella, josta ei yleisemmin tykätä. Naisella voi havaita tyypillistä afrikkalaista ulkonäköä, että kasvot ovat pyöristyneen näköisiä tai jopa vauvamaisia. Afrikkalaisilla tahtoo useimmin olla esim. tuo otsa pyöristynyt, kun taas eurooppalaisilla otsa nousee yleensä suoremmin ylöspäin.
Ricketts:in E-linja nenänpään ja leuanpään välillä näyttää jo ennen kuvassa hyvältä, joten tältäkin osin naisella on valmiiksi ulkonäköä, josta varsinkin naisella tykätään, mutta kuten totesin tahtoo mustilla esiintyä paljonkin suun alueen eteenpäin työntymistä. Lisäksi matalaa nenää ja suuria huulia, jonka takia Ricketts:in E-linja ei useammin näytä hyvältä, jos huulten tulisi pysyä viivan takana.
Lähde - Mongoloid, Negroid, and Caucasoid in their appropriate scientific setting.
Specifically, based on the different sized regions, one would predict that the region of face space that contains both male and female faces makes up a larger proportion of the female region than of the male region; that is, female faces are more likely than male faces to look gender ambiguous.
As another example, a preliminary study (Davidenko & Ramscar, 2007) shows that people can identify race from face silhouettes substantially more accurately than they can identify gender. A cluster analysis shows that Black, White, and Asian face silhouettes occupy more distinct regions of face space than do male and female face silhouettes, explaining the differences in classification performance.Lähde
Google Scholar:in avulla löytyi paljon mielenkiintoisia kirjoituksia Yhdysvalloissa elävien japanilaisten omista missikilpailuista ja sekarotuisista missiehdokkaista. En ole kaikkea vielä lukenut, mutta nähtävästi vähimmillään missiehdokkaan tulee olla puoliksi japanilainen. Jos jonkinlaiseksi ongelmaksi on tullut kantaväestölle tarkoitettujen missikilpailujen muuttuminen monietnisiksi, niin tätä ilmenee myös vähemmistöjen omissa missikilpailuissa, että aitojen japanilaisten naisten kanssa misseydestä kilpailee myös afroaasialainen ja eurasialainen.
Mikä tässä sitten on ongelmana, että miten oikein alat valitsemaan missiä erilaisen ulkonäön omaavien naisten joukosta. Tietenkin valinnassa voidaan huomioida muita kuin ulkonäöllisiä tekijöitä, mutta ihmisillä taitaa olla tapana ajatella, että valittu missi oli jotenkin erityisen kaunis vaikka se ei pidä paikkaansa.
Voidaanko missikilpailua enää kutsua japanilaiseksi, jos sinne osallistuu kasvavassa määrin puoliksi japanilaisia ja ulkonäöltään naisia, jotka eivät edes näytä selvästi aasialaisilta tai omaavan japanilaista ulkonäköä.
Mitä sitten tehdään, jos missikilpailussa osaltaan länsimaiden ja kantaväestön vaikutuksesta johtuen suositaan naisia, jotka näyttävät eurasialaisilta tai omaavat enemmän eurooppalaiselta vaikuttavaa ulkonäköä ripauksella japanilaista kauneutta vaikkei monen aidon japanilaisen naisen ulkonäössä olisi mitään vikaa. Tästä voi kiistellä, mutta lopulta voisi olla parempi vaan järjestää eurasialaisille ja afroaasialaisille omat missikilpailut.
The participants that I interviewed, particularly those who were mixed -race, were keenly aware of being accused of being closer to the white Anglo model of beauty, but they didn’t always agree that looking more white was better or made their chances of winning easier.
The community wants a representative who can say they’re Japanese American without raising a controversy about what is Japanese American. Then if it [the blood quantum rule] becomes 10 percent, you could have a blonde -haired, blue -eyed woman . . . and they don’t look Japanese American. They could identify as Japanese American. They could grow up in Japan for all we know. But to the community, they are going to look at her and say, “Cherry Blossom Queen? No way!”
[...]
Others, like Linden Nishinaga, who wrote a letter to the editor of the Rafu Shimpo newspaper in Los Angeles in 1982, argued that it isn’t fair that mixed -race women get to run in the pageant because they have an unfair advantage. He wrote:
This disproportional selection and seeming infatuation with the Eurasian looks not only runs counter to what I consider pride in our Japanese ancestry but also to the very idea of the Nisei Week Queen tradition. . . . Since the Nisei Week Queen is supposed to represent our Nikkei community which is still large, viable and strongly identifiable, our beauty representatives should at least be representative. (Nishinaga 1982, 3)
He argued that since we are raised on images of white dominant society, we become infatuated with Eurasian beauty and associate it with whiteness. He clearly felt that since the community was still predominantly monoracial so, too, should be the queen.
However, I found that when the candidates did try to alter their physical appearance it was to make themselves look more Japanese. They were not trying to look whiter. For example, one candidate revealed that she dyed her hair a darker color (from dark brown to black) to look more Japanese. Another used eyeliner to make her eyes more almond -shaped.
Even so, some of the older Nisei still felt that mixed - race women clearly had an advantage. Ironically, it was these Japanese Americans who most clearly accepted Anglo norms of beauty. “A Eurasian woman is much more attractive than the plain Japanese. Unless they are looking for a Japanese looking girl, but the Eurasian is usually better looking because she is taller, slimmer.”
[...]
As the quintessential Japanese American symbolic body, the queen is racialized. Many of the mixed -race interviewees themselves felt that mixed -race candidates wouldn’t win even if they were qualified because they were racially mixed. One mixed -race queen’s mother was quoted as saying that her chances were 50/50 because she is 50/50 ( Japanese American/white).
Her mother didn’t think she could win because she didn’t have full Japanese ancestry even though she wanted her to win. There also may be a sense of potential hazukashii (embarrassment) —her mother was being modest so as not to be too confident that her daughter would win. For many multiracial women their bodies become an important measure of their culture.
[...]
These images of mixed -race, half white women, have encouraged Asian women to idealize white beauty, but not go all the way to white. The impact on Asian women in Asia and Asian Americans in America has been to increase the need to manipulate their bodies to be more white. For those who can’t afford nose jobs, “Cleopatra nasal implants,” which are pieces of plastic inserted in the nose to make the bridge of the nose more prominent, can be purchased in the Philippines (Hyena 2000, 1).
Eye glue can be used to prop up eyelids for that “more Caucasian” open -eye look by Chinese Americans (Valhouli 2000, 1). Skin -whitening cream can be used in Thailand, including Luk Kreung (mixed -race) Snow White Skin cream (Beech 2003, 3). All of these examples link racial beauty and the idealization of whiteness very clearly to bodily practices which happen mainly though consumption of beauty products.Lähde - Cultural Impostors and Eggs
Alimmassa kuvassa voi havaita kaksi eurasialaista missiä, jotka näyttävät näiden kuvien perusteella hyvin aasialaisilta, että voisi sanoa kokonaan japanilaisiksi ja vaikka ulkonäkö olisi voimakkaammin eurooppalaiselta vaikuttava, niin tällöinkin voisi olla kokonaan joidenkin japanilaisten näköinen, koska osalla japanilaisista näyttää ilmenevän eurasialaista ulkonäköä vaikka osalla se voi olla kauneusleikkausten tulosta.
Sitä joskus näkee kysymyksiä, että miksi sekarotuisia ei yleensä nähdä eurooppalaisina tai valkoisina, niin vastaus löytyy alla olevasta kuvasta. Vaikka japanilaisilla on ilmennyt myös kielteistä suhtautumista sekarotuisia kohtaan, niin kyllä näiden naisten ulkonäön perusteella voi ymmärtää japanilaisilla olevan helppoa hyväksyä heidät missiksi, jos kerta ovat myös identiteetiltään hyvin japanilaisia.
Nämä kaksi naista on valittu missiksi Havaijilla, jossa vasta vuonna 1999 muutettiin vaatimus 100% japanilaisesta taustasta 50%. Muualla prosentti on ollut alhaisempi jo pidemmän aikaa osaltaan japanilaisten pienemmästä määrästä ja aitojen japanilaisten määrän vähentymisestä johtuen osaltaan sekarotuisten parisuhteiden takia.
Äkkiseltään lukemani perusteella japanilaiset eivät ole vielä valinneet afroaasialaista, mutta toisaalta heitä on paljon vähemmän kuin eurasialaisia ja on kuitenkin selvää, että japanilaisten on useimmin helpompaa tykätä eurasialaisesta ulkonäöstä. Näkemäni perusteella on kauniita blasianeita, mutta sitten on blasianeita, joilla afrikkalainen tausta näkyy ulkonäössä voimakkaasti tai heillä on ulkonäköä, josta ei yleisemmin tykätä, kuten esim. lättänä leveä nenä, ruskea ihonväri ja prognatismia tai toisin sanoen eteenpäin työntyvä suu mukaan lukien huomattavat huulet.
Lähde - Lähde
Can anything be done to salvage beauty pageants in so far as an emphasis on attractiveness is concerned? Yes, a few things can be done.
True beauty contests simply have to be ethnicity specific, and there are indeed plenty of ethnicity-specific beauty pageants, some examples of which include Miss Black America, Miss Asian America, Miss India-Canada, Miss Pakistan-Canada, and the Miss Latina U.S. pageant, which can be as specific as Miss Mexico U.S. Latina, Miss Teen Mexico U.S. Latina, Miss Colombia U.S. Latina, Miss Guatemala U.S. Latina, etc. There is even a Miss Gay America for men.
However, given the political environment in the U.S., it is not presently possible to have a Miss White America contest, let alone a Miss Nordic-white America, Miss Slavic white America or Miss Alpine-white America, but the organizers of the aforementioned ethnicity-specific pageants could certainly take steps toward the application of more exacting aesthetic standards in selecting their contestants and winners.
International beauty pageants should ideally comprise of a series of ethnicity-specific mini-pageants, followed by a grand finale that will decide on a Miss Personality, the participants of which will comprise of the top-ranked contestants of the ethnicity-specific mini-pageants. Since personality is a combination of looks and non-looks factors, a Miss Personality winner can be from any ethnicity without creating the problem of an objective comparison of attractiveness across populations.Lähde
Lähde
The field of plastic surgery originally developed out of the necessity to reconstruct the human body after the destruction of war. However, injured soldiers were not the only people who desired a change in appearance. After World War II, many people in Asian countries sought to attain a more Western look through surgery. Along with eyes, the nose was the main focus for these cosmetic procedures.Lähde
