Lähde
Katso hienoa elokuvaa: The Phantom of the Opera (1925) [HD] - Lon Chaney
His face is like leprous parchment, yellow skin, strung tight over protruding bones. The nose…there is no nose!Lähde
Lähde
Whether you take a James Bond film, a horror movie, or a Disney character, the bad guy is usually rather ‘esthetically challenged’, dotted with rather unsightly, coarse features.Lähde
Well, it now appears that these film makers are rather more realistic in their portrayal of the bad guys than you might have guessed. Criminals – as research by professors Naci Mocan from Louisiana State and Erdal Tekin from Georgia State University showed – are often indeed pretty ugly.
Alla on pieni näyte koomikko W.C. Fields:in viimeisestä pääosaelokuvasta vuodelta 1941, jossa voi havaita naiskauneuden olevan pitkälti samanlainen kuin nykyään. Videossa voi havaita kuinka Fields on innokas pussaamaan äidin tytärtä, mutta kun pitäisi pussata vanhaa äitiä juostaan pakoon. Tällä tavalla osa miehistä käyttäytyy myös oikeassa elämässä, että ollaan halukkaita korvaamaan monista syistä johtuen vanhaksi akaksi muuttunut vaimo nuorempaan ja täten todennäköisesti hedelmälliseen naiseen.
Never Give a Sucker an Even Break
Olen tässä viime aikoina katsellut hyvin vanhoja mykkäelokuvia ja löysin tässä eilen Wikipedian mukaan Alfred Hitchcockin ensimmäisen tyyliltään hitchcockimaisen elokuvan, kun kaksi ensimmäistä olivat samankaltaisia kuin amerikkalaiset elokuvat. En paljasta elokuvan juonesta suuresti, mutta siinä on aiheena sarjamurhaaja, joka murhaa vaaleahiuksisia naisia. Wikipedian mukaan vuokralaiseksi taloon muuttava näyttelijä Ivor Novello oli aikanaan naisten suosiossa. Elokuvassa voi myös tarkastella vuokranantajien tyttären kasvojen kauneutta ja tytär on myös vaaleahiuksinen. Elokuvassa on mielestäni hyvä musiikki, joka tuo näihin mykkäelokuviin tunnelmaa ja ajassa 23:00 on oikein laulumusiikkia, josta yksi Hitchcock fani näytti olevan järkyttynyt, mutta mielestäni ihan hyvältä kuulostaa ja se oli yllättävää, kun mykkäelokuvissa ei tietääkseni yleensä ole laulamista. Ensimmäisellä kerralla katsottuna elokuva vaikutti erinomaiselta, että pitäisi vielä uudelleen katsoa. Se on kyllä erikoista, että tuolta youtube:sta löytyy paljonkin ilmaiseksi myös uudempia elokuvia katsottavaksi ja näistä moni näyttäisi olevan oikein "hd-laatuisena".
The Lodger: A Story of the London Fog (1927)
Vuokralainen (elokuva)
The director said that blondes were "a symbol of the heroine".
Crush of the Week : The Hitchcock Blonde
Vanity Fair’s 2012 “Fresh Faces of Young Hollywood” features only white women on the cover … again. But they were nice enough to include two women of color (Paula Patton and Adepero Oduye) on the inside flap.Lähde
More importantly, in order to perform an oppositional reading of Beavers' sequences in both films a viewer has to ignore, or put to the side, feelings produced by the films' idealization of white female beauty. Mae West and Jean Harlow look very white on screen: they are dressed in white clothes and white jewels, have white hair, and are lit in a way that makes them appear translucent against even their white male costars. Viewers who are able to consciously reject the films' depiction of whiteness as ideal beauty may still unconsciously internalize the dominant desire for whiteness and the accompanying rejection of blackness (Dyer White). Beavers' maids provide a foil to their white leading ladies. Mae West, Carole Lombard, Jean Harlow, and the other white stars Beavers supported all looked whiter when standing next to her – literally, in terms of lighting and figuratively in terms of the ideal of white stardom: beauty, elegance, glamour etc.Lähde
Out of Sight thus engages with Jennifer Lopez's racial identity in multiple and contradictory ways. On the one hand, most audience members are probably familiar with Lopez's star persona and read her as a Latina woman. Understood in this context, the union between George Clooney and Jennifer Lopez in the film represents a fairly rare configuration: a positive portrayal of an interracial couple (although Lopez has gone on to star opposite white actors in several romantic roles since Out of Sight). In addition, casting women of color in the parts of white women reverses the traditional Hollywood practice whereby white actors and actresses portray characters of color. (Jennifer Jones in Duel in the Sun [1946] and Natalie Wood in West Side Story [1961] provide notorious examples.) Historically, such opportunities for actresses of color have been available to some degree in Hollywood, although only to those who can "pass" for white. (For instance, actress Susan Kohner's mother is Mexican, but Kohner primarily played white characters, although she is probably best known for her role as the tragic mulatta Sarah Jane in Imitation of Life [1959]). At the same time, the film's attempt to ignore Lopez's Latina heritage also promotes the universality of whiteness and works to deny racial difference.Lähde
Katselin Googlen katunäkymästä kuvia New Yorkin Manhattanin pohjoisosista ja sieltä tuli vastaan alla olevan elokuvan mainos. Julisteessa laittoi merkille morsion ulkonäkö, joka äkkiseltään katsottuna näytti valkoiselta naiselta vaikkakin ihonväri näytti olevan vähän tummempi, mutta tuollaista tai tummempaa ihonväriä tuntuvat monet valkoiset naiset kovasti tavoittelevan huolimatta melanoomasta ja muista mahdollisista kielteisistä vaikutuksista ihoon.
Lähde
Tarkemmin läheltä katsottuna voi havaita naisellakin olevan vähän afrikkalaisia kasvonpiirteitä, kuten tyypillisesti leveämpi nenä ja hiukset ovat todennäköisesti suoristetut, koska mulateilla on yleensä hyvin kiharamaiset hiukset. Itse naisnäyttelijän Paula Pattonin isä on afroamerikkalainen ja äiti valkoinen, jonka tuloksena nainen on todennäköisesti suurimmaksi osaksi myös geneettisesti valkoinen. Tästä huolimatta Paula ei pidä itseään sekarotuisena vaan amerikkalaiseen tapaan mustana.
Kuitenkin lähes valkoiselta naiselta näyttävän Pattonin valinta morsioksi on yksi esimerkki siitä, jonka monet afroamerikkalaiset ja sosiologit ovat havainneet, että vaaleampia ja osittain eurooppalaisemman kasvonpiirteen omaavia naisia suositaan enemmän, kun hyvin negridisen ulkonäön omaavia syrjitään myös mustien toimesta. Katsomalla esimerkiksi amerikkalaisen hiuksia myyvän yrityksen sivulta mallien kuvia voi havaita suurimman osan heistä olevan mulatteja eivätkä siksi kunnolla edusta afroamerikkalaisen naisen ulkonäköä.
Sosiologit ovat kylläkin useasti väittäneet europideille tyypillisen kasvonpiirteen ihannoinnin johtuvan mm. valkoisten valta-asemasta ja rasismista, mutta vaikka nämä syyt voivat olla hyviä voi lopulta monien sosiologien ja muiden tahojen harmiksi syynä vaan olla se, että mulatit tai lähes valkoisilta näyttävät mustat, kuten Patton vaan näyttävät keskimäärin paremmilta kuin keskimäärin 20% valkoisen geeniperimän omaavat afroamerikkalaiset naiset.
