Lähde
Google Scholar:sta tuli vastaan tutkimus liittyen Intiassa ilmenevään vaalean ihonvärin ihannointiin, jota voi ihmetellä katsomalla Youtube:sta löytyviä omituisia mainoksia, joista varmaan syntyisi suuri rasismikohu Suomessa ja länsimaissa. Näissä mainoksissa tuodaan usein esille kuinka varsinkin nainen voi vaaleammalla ihonvärillä löytää hyvän puolison, hyvän työpaikan ja voi jopa muuttua ulkonäöltään eurooppalaiseksi.
Kuten alla olevien lainausten määristä voi havaita on tutkimuksessa ainakin minun mielestäni paljonkin mielenkiintoista tietoa, joista kyllä hyvin moni on ennestään tuttua, mutta ei tietenkään niille, jotka eivät ole näihin asioihin perehtyneet. Lainausten lukemisen sijasta kannattaa vaikka heti klikata lähde linkkiä ja lukea koko tutkimus.
Jospa näistä lainauksista vähän kertoisi tuodaan alla esille kuinka vaaleaa ihonväriä on pidetty historiassa kauniina ja näin se tietysti on varsinkin Itä-Aasiassa, jossa vaalean ihonvärin ihannointi ei ole länsimaalaisten vaikutuksesta johtuvaa tai ei ainakaan täysin. Toisessa lainauksessa tuodaan esille kuinka valkoisuus olisi tutkijoiden mielestä jonkinlainen rotuidentiteetti, josta on paljon hyötyä. Google Scholar:sta voi näitä erikoisia white privilege ja whiteness rotututkimuksia etsiä, jos kiinnostaa.
Monissa muissa tutkimuksissa on myös kerrottu kuinka mustien keskuudessa oltiin vielä 70-luvulla ylpeitä aidommasta mustasta afrikkalaisesta ulkonäöstä, mutta siitä huolimatta tänäänkin voidaan havaita monien mustien naisten vaalentavan ihonväriä, suoristavan hiuksiaan tai käyttävän peruukkia. Muistaakseni kuitenkin jossain tutkimuksessa tuotiin esille, ettei 70-luvullakaan sanotaanko enemmän eurokeskisen ulkonäön ihannointi kadonnut, joka varsinkin näkyi siinä, että hyvin monet mustat miehet alkoivat pariutumaan valkoisten naisten kanssa, kun sekarotuisista parisuhteista tuli Yhdysvalloissa laillista.
Tilastojen perusteella mustat miehet ovat pariutuneet jo 40-vuotta moninkertaisesti valkoisten naisten kanssa verrattuna valkoisten miesten avioliittoihin mustien naisten kanssa. Tällainen pariutuminen näkyy myös Suomessa, että suomalaiset naiset pariutuvat tilastojen perusteella moninkertaisesti mustien miesten kanssa ja oman kauneustutkimukseni perusteella kyse on osaltaan ulkonäöstä, että länsimaalaiset miehet tykkäävät enemmän eurokeskisestä tai itäaasialaisille tyypillisestä ulkonäöstä, mutta eurooppalaisen naisen voidaan tilastojen perusteella havaita tykkäävän enemmän mustista miehistä.
Tutkimukseni perusteella miehet tykkäävät yleisesti naisella esim. vaaleammasta ihonväristä ja pitkistä hiuksista, mutta mustilla naisilla ei yleisesti ole vaaleaa ihonväriä tai pitkiä hiuksia. Mustalle miehelle ei näytä näistä tekijöistä olevan yhtä suurta haittaa, koska eurooppalainen nainen ei samalla tavalla näe kielteisesti tummaa tai mustaa ihonväriä ja kähärää tukkaa tai kaljua päätä vaikka hänelle itselleen näistä olisi samalla tavalla haittaa kuin tutkimusten perusteella mustille naisille.
Neljännessä lainauksessa kerrotaan kuinka Amerikassa missiksi valittua Nina Davuluri:a ei oltaisi tumman ihonvärin takia valittu missiksi Intiassa. Pohjois-Intiassa on tapana kutsua tummempia intialaisia mustiksi afrikkalaisiksi, jollaisen taustan omaavia myös löytyy Etelä-Aasiasta orjakaupan takia. Koillisintialaisia naisia häiritään seksuaalisesti ja kutsutaan chinkeiksi. Näillä ihmisillä taidetaan tarkoittaa enemmän itäaasialaisen ulkonäön omaavia, joita elää paljonkin Intiassa. Näihin aasialaisen näköisiin ihmisiin kohdistuvasta syrjinnästä on ollut juttua muissa tutkimuksissa.
Tämän jälkeen kerrotaan kuinka keskiluokkaisissa perheissä arvostetaan vaaleata ihonväriä ja pyritään ylläpitämään naisten vaaleutta, jotta löytävät hyvän miehen, koska esim. vaalea ihonväri edustaa eliittiä ja tumma ihonväri rumuutta. Vaaleita naisia käytetään paljon suurissa Bollywood elokuvissa, heitä näkee mainoksissa ja kauneuskilpailuissa. Ihoväriä vaalentavien voiteiden myynti kasvaa koko ajan Intiassa ja sitä osaltaan lisäävät nämä mainokset kuinka vaaleampana menestyt paremmin elämässä. Tästä syystä järjestöt ovat Intiassa alkaneet kampanjoimaan mainontaa vastaa, johon liittyen alempaa löytyy Dark Is Beautiful linkki.
Inequalities and discrimination based on skin colour or rangbedh is not a new phenomenon rather it is deeply ingrained in mindset across India and throughout the world. Historically, skin colour has been used as a parameter to accord treatment to the individuals either intentionally or inadvertently. And even today, those with fair skin are considered as superior and those with the darker hues are placed at the lower rung of the social hierarchy.Lähde
[...]
It is claimed that having white skin color implies that “one has access to obvious yet unspoken psychological and economic privileges associated with `whiteness’”. Classism further intensified the effects of colourism. Shome argued that the institutionalized and systemic nature of whiteness "is maintained and produced not by overt rhetorics of whiteness, but rather by its 'everydayness'"—“an unquestioned normativity that makes invisible the ways in which whites participate in, and derive protection from, a system whose rules and organizational relations work to their advantage". However, when people think of racism, they usually think in terms of the harms inflicted upon Blacks without considering the benefits afforded Whites. Indeed, White is not commonly viewed as a racial identity. Rather, it has assumed a quality of invisibility. In recent years, scholars have been exploring whiteness as a racial identity and the privileges it carries. Skin colour functions as an indicator of a person’s access to the benefits associated with a particular class.
[...]
However, to counter racism, colourism and structural oppression, a strong movement emerged in West in the 1960s and 70s which gave popular slogan like “Black is Beautiful” and term Black Power to encourage racial pride. Other affirming statements like “the blacker the berry the sweeter the juice,” “Say it Loud, I am Black, I am Proud”, have also been made to counter racial and skin colour discrimination. However, in spite of resistance bias continues to exist in everyday life.
[...]
Further, when Nina Davuluri from South Asia won beauty pageant in America many back home speculated that she could not have won the title had she been in India because she is not fair skinned. All these indicate that colour consciousness permeates everyday in the manner in which one relates to people around him or her. In the streets of North India, people from the South of the country are disdainfully categorized as Madrasis, Black people from Africa are irreverently dismissed as habshis, and women from North east are often being targeted as chinkies, and are sexually harassed.
[...]
In many middle class families, older women stress the usage of such products for unmarried young women in order to get the better marital match. Media and Bollywood valorize the idea of fair skin, promotes prejudicial norms and reify the hegemonic norm of beauty even pushing the limits of unattainable cultural beauty ideals. Also, often, the choice of spouses is determined by the skin colour. Many matrimonial advertisements that appear in the local daily newspaper or matrimonial websites in their “grooms” or “brides wanted” sections clearly states that they prefer partners with fair skin colour even if the advertisements lately announce ‘caste no bar’ phrase specifically. Men prefer brides who are tall, fair and slim. Similarly brides’ families prefer fair skinned grooms for their daughters. Fairness is equated with feminine beauty, noble aristocracy, superiority, intelligence, refinement, prosperity and power while darkness is often associated with toughness, meanness, indigence, criminality, and masculinity. Frequently, those with darker skin face rejection and humiliation. Dark is equated with ugly, clumsy and uncivilized person.
[...]
The dominant culture frequently equates beauty with the fair color and perfect flawless skin texture. Skin shade thus becomes a marker of beauty. Often, in employment, preference is given to a person with fairer skin, specifically in those sectors where client interaction is more, it is generally understood that fair skinned women will attract more clients. Regularly, fair toned women play lead roles in major Bollywood movies. Even those with darker hues are portrayed with layers of makeup to highlight the perfect looks. Lighter-skinned women also predominate in beauty pageants, music videos and commercial advertisements. Cultural hegemony and philosophical nihilism has entrenched so deeply that in certain occupations people are hired for their fair skin i.e. industries like aviation26, films, fashion where lead role are given to women who possess fair skin colour. The cultural meaning that assigns superior status to lighter skin tone thus plays a major role in negotiation of roles and goals. Fairness, thus, has a strong influence in defining identity, marital relations, employment, status and income of a person.
[...]
Currently, the situation in India is that the country is obsessed with fairness and this is evident through the quantified data available on consumption and the growing market of fairness products. In 2010 India's whitening cream market was worth $432m and keeps growing at 18% per year, according to ACNielsen. Tapping onto the desire of women to have a fair and glowing skin tone, the MNCs are boasting of creating artificial solutions without realizing the fact that such products undermine and subjugate women. India's whitening cream market swelled from $397 million in 2008 to $838 million currently, according to research by Euromonitor International. The annual sale of skin care products is worth Rs 9641 crores. The market, which initially focused on women, is now pitching to men too with the evolving concept of metrosexual men. Capitalizing on the need to look good, new products are being promoted in the market to alter the skin color thus exploiting the obsession to become fair. In fact, new products like whitening face cleansers, shower gels, fairness baby oil, armpit whiteners and even vaginal washes have been launched lately in the market.
[...]
Women’s organizations also lobbied with the Advertising Council of India (ASCI) to come up with guidelines against advertisements that discriminate against dark skin. In its guidelines issued recently released on advertising for skin lightening and Fairness Improvement Products the ASCI specifically banned the advertisements that perpetuate the notion that dark skin in inferior and undesirable or reinforce any negative stereotype based on skin colour. The new rules proposed that advertisements should not show darker skinned people as unhappy, depressed, or disadvantaged in any way by skin tone, and should not associate skin colour with any particular socioeconomic class or community. However, ASCI in itself is a toothless powerless body which can issue a code of conduct and can receive complaints against unfair trade practices, yet in actual it has no powers to take action against the defaulters and advertisements continue to appear regularly, repeatedly over all the television channels, magazines, newspapers, billboards, internet and other technologies affecting the psyche and mind of common people coercing them to believe that beauty lies in fairness and implicitly contribute to violence against women like Arti and Namita.
Googlen kuvahausta voi löytää lisää mielenkiintoisia kuvia ja kirjoituksia.
India Skin Whitening - Dark Is Beautiful
Lähde
